Happy Christmas and a merry new year!

In my dream I was writing about smiling. I smile.. well almost always. I smile when I see beautiful people, I smile when I see art that I like or just art that is so ridiculous that it makes you smile, I smile when I see someone else smiling, I smile to get someone else smiling and I smile just for fun of smiling. If I remember my dream correctly it was pretty good blog that I wrote. Shame that I have no talent of bringing dreams back when awake. If so I would have many books already written and I wouldn't live in hostels. ..or probably I would. I have a love&hate relationship with hostels.

(Tap... tap... tap... leaking tap.. annoying beyond anything.)

I'm now in Sydney. Having holiday with my mother and my brother. Before this holiday I had a holiday and after this holiday I'm probably in a need of another holiday. I could get used to this.. Although it might get a bit boring. I'm not rich yet.

Loving life as a traveler. Such freedom. Art of freedom. You can see your life as a blue, red, yellow, pink! Doesn't really matter. You may see yourself as you like and nobody knows you well enough to say any different. Freedom to open your mind to different opinions.

Boooooriiiing. Sorry for that. Didn't mean this to be like that but you know what happens when you drink too much milk and melted chocolate. I went in to a wonderland inside my head, danced with sunflowers several hours and returned to reality exhausted but happy. 

That was damn good chocolate. 

Merry Xmas!!

On tama kanssa typeraa..

Hostellin netissa jotain vikaa silla maksettu aikani meni kylla umpeen jo parituntia sitten. Ei muuten haittaisi patkaakaan, mutta kun en tieda mita tekisin! Ollu taalla niin pirun paljon muutaman viimepaivan aikana.

Miettinyt tassa etta kun unohtaminen kay minulta yleensa vahan turhankin helposti, kiusallisen helposti, niin miten sitten kun yrittaa unohtaa jotain ni se ei sitten onnistu vaikka kuinka yrittas. Perin arsyttavaa. Tai sitten sita etta joudun heittamaan osan vaatteistani pois rinkasta koska muuten taidetavarat ei mahdu sinne. Elaman suuria valintoja. No eipa taalla nyt olekaan pelkoa jaatymisesta. Huomenna nautin aamun 24asteen lammosta ja auringosta ja illan samanmoisella lammolla ja ukkosella.. Tiistaista eteenpain onkin pelkkaa aurinkoa taas ja lampotilakin nousee 32 :) Hikoiluttaa ajatuskin. Oita!

PS. Mulan ei ole mikaan hyva valinta katsoa yksinaan hostellin yhteismajoitushuoneessa keskella yota. En o aiteen veronen mut epailen kylla aiheuttaneeni pahennusta hihitellen ;P

Mieleni teki kuitenkin kirjoittaa..

Suoraan ns. reissupaivakirjastani;

Pitaisi kirjoittaa blogiin & laittaa valokuvia, mutta ei vain oikein jaksaisi kiinnostaa.. Tai oikeastaan toisinpain. Kiinnostaisi kovastikin, mutta kun en oikein tieda mit kirjoittaisin!

Kirjoitanko siita kuinka kavelin tanaan pitkin kaupunkia miettien kuinka kummallista elamaa elan, siita miten kaipaan ihmisia, mutta olen oikeastaan onnellisempi yksin vai siita miten juuri elaman merkityksettomyys tuntuu joskus antavan sille merkityksen? Antakaa raukalle aihe! Kun ei se itse typera osaa. Mielessa vilkkuu vain vaaleanpunaisia ronsuja jotka elavat vain pienen hailyvan hetken huuruisina iltoina laitakaupungilla. Tanssivat ja tekevat temppuja joihin mielikuvituksemme ei aiemmin tiennyt pystyvansa. Sekoittavat toisten paat!


Tarina vuoresta.
Vuori oli kaukana jossain minne ihminen harvoin eksyi. Hyva nain. Vuori rakasti nimittain laulamista, mutta oli ennenkuulumattoman huono siina.
The End.

Haluaisin kirjoittaa vakavammin. Sanoja helpottamaan toisten tai itseni oloa. Kulkevat toki useimmiten kasikadessa.  Se ei kuitenkaan tanaan tule onnistumaan! On kuuma, kostea ja mina syysta hikinen enka kertakaikkiaan pysty keskittymaan.

Se siita siis. Heiheeei!

Ihmiset on muuten harvinaisen typeria. Ihan yksinkertainen juttu. Osoita jotakin. Ihan varmasti kaikki katsovat.

In any case, ihan jokaisessa salkussa, on salaisuuksia niinkuin kaapeissa luurankoja. Minun salaisuuteni tänään on se että olen kuunnellut huimasti suomalaista iskelmää ja vielä pitänyt siitä. Kaikkea sitä meneekin julkisesti myöntämään. Tällä hetkellä soi kylläkin the cranberries mikä on sentään pienempi paha.

Olen eksynyt tänään niin suurkaupungin vilinään kuin omankin pääni sisälle jossa tuntuu välillä asuvan ihan yhtämonta hörhöä.

   ihan tälleen btw otin vihdoin selvää miten tehdään näit pirun ääkkösiä ja teen kokoajan siitä hyvästä jotain aivan kasittamattomia virheita ja muokkauksia tahan joten saatte vastakin parjata ilman. Yhtaan en ymmarra mita taalla tapahtuu! Sivut hyppii ihan miten tykkaa jokapuolelle. Olen pahkahullu professori.

Kavellessani kaduilla vastaani sataa ronsuja. Niita syoksyy jokapuolelta ja meinaan jaada alle. Joskus tunnen kuitenkin olevani hiiri joka onnistuu yllattamaan ronsut takajaloilleen ja luikkimaan itse alta pois. Tanssin mielessani ympari kaupungin katuja korvissa soiden Sugar Baby Love – The Rubettes. Ota vaatteet pois joku hullu huusi! Enpas ottanutkaan, mutta olo oli kuin parhailla kesafestareilla. Joku oli sammunut puiston penkille varjoon ja linnut paattivat pistaa hanen evasleipansa parempiin masuihin. Eivat sentaan paskoneet paalle. Paikallinen juppihippipunkkari tikuiksi vedetyn irokeesin kanssa hymyili naylle ohi kavellessaan. Nauroimme hetken yhdessa vaihtamatta sanaakaan. Ihana paiva.

Huomasin kavelleeni ties minne ajatuksissani. Ei siis hajuakaan missa olin muutakuin etta kaupunki meni kokoajan sotkuisemmaksi. Pienessa putiikissa vietin reilut kymmenenminuuttia turisten niita naita kauppiaan kanssa joka lopulta sanoi etta kaanny seuraavasta vasemmalle niin loydat tiesi. Nain tein!

Kavelin katuja maalaillen maisemaani aivan toisenlaiseksi, vahan enemman vaaleanpunaiseksi, Sairaan kaunis maailma! Mielessani puhelin taas papukaijoille ja ratsastin kenguruilla. Huomenna alkaa RoadTrip.

PS. Kokeilin jos tuo kirjaisinlajin muuttaminen olisi kirvoittanut lisaa omituisuuksia, mut jatetaan kokeilut enskerralla pois.

Mites se tarinointi taas menikaan..

Osa 1

Ennen kuin lahdin Matkalleni olin 21-vuotias vaatekaupan myyja, naiivi, sinisilmainen, oman asunnon omistava, seikkailun haluinen, herkka ja hiusrajaa myoten rakastunut.

Sinisilmaisyys ja naiveus jattivat minut jo ennen kuin ehdin kotirappusilta ottamaan askelta suureen maailmaan ja katselin niiden peraan hammentyneena. Katkerana, pettyneena ja hieman vihaisena.

Kuinka ketaan kehtaa hoynayttaa sinisilmaista, kaikkia rakastavaa holmoa?

-retorinen kysymys.

Tasta on nyt abauttiarallaa 5kk. Olen 22-vuotias ja edelleen seikkailun haluinen.

Noin yhteenvetona mita kaikkea olen ehtinyt nakemaan. Kieroutuneita ihmisia, valtavan suloista ja hammentavaa odottamatonta mustasukkaisuutta, upeita tuliesityksia, katutaidetta, valtavaa ystavallisyytta, kadehdittavia elamanasenteita, vahingollista ja kivuliasta narsismia, manipulointia, eraan mukavan oloisen herran kuoleman, selviytymistarinoita, hukkuneita lapsyja, mammoja bussipysakeilla kertomassa tarinoita perheestaan, kissoistaan tai elamastaan.  Kuten on terveita lapsia maailman joka kolkassa niin niin on myos tarinointia rakastavia vanhoja mammoja joille ei valttamatta ole lainkaan tarkeaa loytyyko yhteista kielta kunhan on ymmartavan nakoinen, hymyilee ja nauraa suurinpiirtein oikeassa kohdassa.

Olen ollut tana vuonna menossa yliopistoon lukemaan taiteita, Hotelli- ja ravintola-alalle, enka kouluun ollenkaan.  Olen asunut  yksin, mummun kanssa seka Australiassa milloin kenenkin kanssa. Suunnitellut reissaavani Aasiaa ympari, Uuteen Seelantiin, Kanadaan, Hawaijille ja ties minne..

Ajatuksia reissun paalla kertyy niin paljon ettei niita millaan saa kaikkia kirjattua ylos.

Tanaan leikin paivan huippumallia rikottaen kaiken mihin koskin siina valissa. Huomenna Matkani jatkuu taas. Kohti tuntematonta, tuntemattomassa seurassa, tuntemattomalla aikataululla.

Nyt kuunnellessani kerrossangyn ylapunkassa nostalgisesti vanhaa holvikirkkoa, sangyn tasaisen rytmikkaasti heiluessa puolelta toiselle valilla kolahtaen seinaan,  en voi olla miettimatta kuinka paljon seka elamani vuodessa, etta yhteismajoitus rippikoulu ajoilta, on muuttunut.

Vain elamaa ei sen enempaa on kaikki taa koita ymmartaa..

Amnesia, halla on amnesia! Niin kauniin vaaleen neitosen muisti patkii, neitosen muisti patkii, neitosen muisti patkii!

 

Kylla mulla oli ihan aiheitakin viela aamulla mista piti tanne kirjoittaa mut luuletkos etta niita enaa muistan.

Olen jalleen lahdossa liikenteeseen piakkoin. Viela pitaisi monta paikkaa kayda Melbournessa ollessa katsastamassa ja ennenkaikkea ottaa selvaa miten sitten seuraavaan kohteeseen x tai y olen menossa. Matka taittuu jalleen yksin enka malta odottaa! Ihana on ollut olla taalla ystavien seurassa pitkasta aikaa, paljon vapaampi, mutta kaipaan liiketta. Uusia ihmisia ja paikkoja ja kokemuksia :) DIUDIU!

Palaan kuitenkin astioille sitten kun saan ne langan patkat kerattya yhteen ja storymoodin paalle :) Yritan olla vikkela. See ya later alligator!

lalalallallaaa

Talo, tono, torppa, hokkeli, hokotys, tupa, kerrostalo, kivitalo, puutalo, hirsitalo, kesamokki, omakotitalo, rivitalo, paritalo, pientalo, rintamamiestalo, kartano, huvila...

Mika piru siina on etta rakatauti aina saa munt. Ja kun se ei sitte yhtaan sovi mulle. Korvat menee ensimmaisena lukkoon ja kuulostan surulliselta elefantilta. Ymmarran kuinka hankalalta elaman on taytynyt tuntua Dumbolle. Haluaisin tyontaa neulan korvani sisaan niin syvalle etta se tulisi toisesta korvasta ulos.

Siina teille romantiikkaa.

Kunhan hopisen lampimikseni.. palelen.

Kuunnellen Ella Fitzgeraldia.

Olen miettinyt vihaa. Mita viha on? En ymmarra sita. Reissun paalla tapaan paljon vihaisia ihmisia. Se saa minut miettimaan. Minulla on ystavia jotka tuntevat paljon vihaa ja ystava joka vihaa minua. Mita tarkoittaa vihata jotakuta/Olla vihainen?

Ymmarran kylla sen ettei kaikista voi pitaa, ei tulla toimeen ihan kaikkien kanssa tai ei arvosta jota kuta syysta tai toisesta. Viha kuitenkin on mulle taysi mysteeri.

Lahin kokemus ihmisen vihaamisesta on varmaan teinina kun syytin aitiani epaonnesta elamassa kun asiat eivat menneet toiveideni mukaisesti -kuten varmaan ihan jokaikinen muksu jossain vaiheessa elamaansa. Enka missaan nimessa silloinkaan Vihannut aitiani. Eihan se hanen vikansa ollut vaan omien odotusteni, olin vihainen itselleni siita etten ollut joku muu joka osaisi hoitaa asiat eritavalla. Rakastan aitiani todella paljon ja tiedan etta on taysin turha syyttaa omista epaonnen kokemuksista hanta. Han kun ei koskaan tahallaan minua loukkaisi tai hankaloittaisi elamaani tarkoituksella. Tottakai se on vaikea teinina ymmartaa etta ei voikaan kokoelamaansa leikkia legoilla tai varittaa varityskirjaa, juoksennella pitkin pihaa kavereiden kanssa pelaten mustaa miesta jne. Etta on pakko kestaa asioita joista ei pida (kuten usein tyonteko) jotta voi tehda sitten jotain vahan mukavampaa (esim shoppailla. oravanpyora). Teinina sita oli vain taysi tyo muutenkin pitaa tunteensa kasassa ja valilla saattoi lipsahtaa.

Lahin kokemukseni siis ihmisen vihaamiseen ei ollut vihaa lainkaan. Vain eksynyt teinitytto tulkiten tunteensa vaarin. Ja sekin n. kymmenenvuoden takaa.

Olen ollut monesti elamassani vihainen kylla. Elamalle, ja kun tajusin jossain vaiheessa tekevani itse elamani, itselleni. Olen ollut usein vihainen itselleni. Olen arvioinut ihmisen vaarin, ihmiset ovat kayttaytyneet eritavalla kuin olin odottanut, olen loukannut jotakuta tarkoituksettomasti tai olen muuten tehnyt virheen. Olen ollut silloin pettynyt/vihainen itselleni.

Jokainen tekee niinkuin kokee parhaaksi itselleen. Ihan jokainen meista. Miksi siis olisin vihainen kenellekaan muulle kuin itselleni. Joka kerta kun olen tuntenut jotain vihan kaltaista olen myos loytanyt syyt itsestani.

Yleisin syy, mita olen loytanyt kokemuksistani, vihaan/vihaisuuteen/pettymykseen on muutos. Ihmiset eivat pida muutoksista. Eivat uusista ihmisista kun ne tulevat elamaan kutsumatta eivatka tapojen muuttamisesta. Olet vihainen jos et saa aamukahviasi kahdella sokerilla ilman maitoa heti herattyasi. Samoin reagoimme jos ihmiset ymparillamme ei kayttaydy niinkuin oletimme heidan kayttaytyvan tai jos kaytos muuttuu.

Yritin itse elaa tietynlaista elamaa. Kun suunnitelmani elamasta ei mennyt kuten halusin minusta tuli kiukkuinen itselleni ja ilkean sarkastinen ystavilleni.

Tiedatko tunteen kun haluat jotain, mutta et tieda mita? Koin taman jo karkkipussia valitessani. Ne jai joko kaupan hyllylle tai sitten valitsin sen minka koin minun kuuluvan ottaa; sen tutun ja turvallisen suklaalevyn tai popkorni pussin. Silti.. Vihasinko ketaan? Ehka korkeintaan itseani kun olin niin typera.

Pyysin anteeksi niin ystaviltani kuin itseltani. En yrita olla nyt mitaan muuta kuin oma itseni. Teen paatoksia sen mukaan mika tuntuu hyvalta/oikealta -silla hetkella- ja olen paljon vapaampi. Jos en pida jostain asiasta niin teen asialle jotain. Oman itsesi herra. Yritan olla avoimempi jos niin ystaville kuin itsellenikin. Toivon etta muut tekevat samoin. Tietysti silloin viha jaa elamassa mysteeriksi minulle, mutta sen riskin otan mielihyvin. En mina vihaa edes salmiakkia.

Minulla on ystavia jotka tuntevat paljon vihaa seka ystava joka vihaa minua. Yritan ymmartaa. Ehka siten vihan voisi poistaa.

Ella Fitzgerald Summer Time

Yletonta hypetysta ^^

 Kirjoittanut eilen odottaessa laivaa n. 3tuntia auringonpaisteessa.

paljonpaljonpaljon masentelua ja teineilya ja emoilua ja mita ikina negatiivista kakkaa keksitkaan... sen jalkeen;

...itseasiassa tiedan tasmalleen mita etsin. Etsin paikkaa josta loydan/saan inspiraationi ja rauhan. En ole etsimassa elamani miesta.. Etsin enemmankin elaman tapaa ja paikkaa. Ehka se vie vuoden, ehka kymmenen, ehka lopun elamani, mutta toivon sen paikan viela loytavani ja ehka joskus saan kaikki toiveeni toteutumaan.

NYT ON AIVAN MIELETTOMAN HYVA OLLA!

Olen Alkemisti ja tiedan mita haluan.  Jos Paul Coelhoon on luottamista niin koko maailma auttaa minua saavuttamaan tavoitteeni.


Voi aalio kuinka kauan se kesti tajuta!! Elan jo unelmaani! Olen matkalla kohti aarretta. Taytyy vain keksia keinot.. Pelkaan etta etsin liian kauan enka nae etsimaani, tai ehken loyda sita koskaan.

Mun paassa on aivan hulluja ajatuksia..

ME SO HAPPY!!

Tahdon olla vieraanvarainen taiteilija vaikka pienessakin asunnossa tehden vaikka jotain aivan paska duunia koko elamani jotta voisin tehda mita haluan. Tyota tehden vain siksi etta voisi tehda mita haluaisi.. taiteilla. Tahdon hoivata ihmisia ja hemmotella ystavani piloille! Aah.. Olen onnellinen! Taivas etta se oli vaikea kasittaa. Teen jotain unelmieni eteen ja siksi olen onnellinen.

Olenkohan vahan maaninen.. Ehka. Kylla. En. Olempas. Haa! Ei mulla ole edes mitaan asiaa enaa! Olen vain niin onnellinen etta vihdoin tajusin kaiken :D

Are we there yet? :D Ois vahan energiaa purettavana!

Hola amigos! Voi juku! LEMPO! Polo!

27.06.2010 - krapula

Fullmoonpartyt oli ja meni.. Kello on 20.11 ja mulla on krapula. Valvoin aamu yhdeksaan ja nukuin ilta kuuteen. Tai oikeastaan seitsemaan mutta kun se ei sopinut lauseeseen...

Ulkona on aivan mahtavan kuuloinen ukkosmyrsky! Vaikka olenkin ihan sisatiloissa niin valilla sapsahtaa kun jyrahtaa jossain lahella. Tekisi mieli menna raflaan nakoala paikalle tuijottamaan merelle ja nauttimaan myrskysta.

Hyi hemmetti mika olo...

klo 20.27

Ipod tayttaa paan adiemuksella. Paivalliseksi syon Kellogg's muroja. Aamupalana suuhun katosi puolikas sipsipussi.. sisaltoineen.

En oikein tieda mita kirjoittaisin. Jotenkin niin utopistinen olo. Kuvia hyppii silmille joka puolelta. Dinosauruksia liukenee seinista ja verhoista hyppasi naarasleijona. Katto on kiinalainen bordelli. Ei en syonyt sienia. Vessan lattia on loistava inspiraation lahde, muttei pontollakaan jaksa kokopaivaa kykkia. On kuin nakisin miljoonia eri todellisuuksia samanaikaisesti. Itse makoilen sangylla kuin karpasena katossa.
Mene ja tieda.
Ehka olen vain tulossa hulluksi.

Yhden rivin lauseita.
Hauskaa.
On ollut joskus hauskempaakin.

Huomenna (tanaan) viela tassa johonkin. Mita naita nyt on.. Hyva nain. Pitaisikin jotain tekemista keksia. Alan olemaan melko kyllastynyt taas.. Taytyy loytaa uusi seikkailu :)

"Mä löydän seikkailuni jostain kaukaa, niin toivon onnen löytyvän. Minä joskus löydänhän, aivan toisen elämän"




PS. Kuutamon kulkija.. anteeksi :)

<3~*

Ei oikeastaan mitaan..

Nakojaan ikina pida luvata mitaan.. Joka kerta kun sanonut toisessa blogissa menevani hierontaan tai tekevani jotain muuta tai luvannut taalla kirjoitella ni eihan juuri silloin sita olekaan sitten tullut tehtya. Tanaan olisi kylla hieronnan paikka mutta en kirjoita siita enempaa koska todella haluaisin sen toteutuvan. Melkoisen juntturassa. Loysin kerrankin paikan jossa on kamera ja kuulokkeet, taalla ei toimi skype. moyh.

Luulin etta helposti tasta Irti paasta voi ikavasta, etta silmista pois on pois sydamesta ei se vaan ole niin..

<3~*

Lomalla sita vain podetaan koti-ikavaa :) Kirjoitan mahdollisesti viela tanaan tarkemmin. Taitaa olla sadetta luvassa niin paivan voi mukavasti viettaa hyvalla omatunnolla tietokoneen aaressa kun ei mitaan muutakaan varsinaisesti ollut suunniteltuna. Maanantaihin asti rentoutumista Ao Nangilla. Toivottavasti ei kuitenkaan koko aikaa sataisi..

No pitihän mun taas vaikka mitä..

 ..ja tais jotai ideaakin iha olla hetken verran.

On se kumma ku ikuisuuksiin ole mitään kirjoitellut ni nyt kun olisi se hetki niin eikös rattaat pyöri tyhjää kokoaika. Ei o minkään näköstä pohjaa jota pitki pääsis punnertamaan etiäppäi.

Tällä hetkellä ajatuksissa lähinnä naapurin setä ja mietinnässä erilaisia tapoja kouluttaa häntä tekemään töitä noin niinku normaaliin aikaan 10 ja 22 välillä. Tai ainakin ne äänekkäämmät työt. Ja mielellään pitämään vielä sopivasti siesta ajan sillon kuin olen päiväunosilla. Mikä voi tietysti olla mihin kellon aikaan tahansa..

oivoivoi.. Yritän tässä skarpata taas. Pitää sitä pääntyhjennysvihkoa taas välillä ihan mukanakin ni josko vaikka tännekin tulisi kirjoiteltua sitten.

Huomenna ois luvassa aamu piknikkiä, tatulaatioita ja illaksi töitä. Kun vain olis kesäkesäkesäkesäkesä<3

Joskos sitä taas yrittäisi..

Pitkään aikaan mitään olekaan tullut kirjoiteltua, mutta kait se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Niin ainakin väitetään.

En tiedä minkä verran tähän tulee nyt kirjoiteltua kun tuo reissublogi on vähän vienyt voiton osoitteessa http://mukanamatkassa.blogspot.com/ .

Sanonpahan vain et JÄNNITTÄÄ. Olen uuteen reissuun lähdössä kesällä ja tästä aina kesäkuulle asti asustan mummun luona. Kesäkuun seitsemännen päivän jälkeen olenkin sitten kokonaan koditon. Tarkoituksena lähteä Thaimaahan takaisin kuukaudeksi lomailemaan ja siitä sitten suoraan Australiaan vuoden work & holiday viisumilla. Enpäs ole ikinä ollut näin tyhjän päällä ja kyllä puntissa tutiseekin siihen tahtiin. Temppu jota en olisi muutama vuosi sitten uskonut tekeväni.

Se rentoutuminen ja stressittömyys minkä koimme Thaimaassa tuntuu näin Suomesta käsin olevan huomattavasti vaikeampaa tavoittaa ja pieni paniikki uhkaakin käydä päälle :) Vielä on kuitenkin aikaa selvittää asiat ja karistaa stressi kauas pois.

Mun tarkoitus oli kertoa tosta reissusta tänne kirjoittaessani, mut oikeastaan en pysty kertomaan siitä juurikaan koska enhän itsekään vielä tiedä. Kuukausi kierrellä Thaimaassa ja siellä käydä ainakin Ao Nangilla, Fullmoonpartyissa, vähän kiipeilemässä ja ties missä.. ei edes tiedetä :D jos tällä kertaa pääsisi myös Phiphi saarille. Vähän sellasiakin minne ei normaalisti turistimatkoja tehdä. Sitte Australiaan ekana pysäkkinä varmaan melbourne ja ja.. siitä sitten jonnekin päin. Matkustella töiden perässä ympäri maita ja mantuja :D Poimimassa banaaneja tai appelsiineja.. niiiice :D

Nyt hakemaan rahaa reissua varten, heiheeeei!

Kas! Kalsareita. No niitä tarvitseekin joka päivä.

Sykähdyttävää.


..Lämpöäsi vailla
Olen vain ylpeä kuu,
Loistavan kylmä
Ylpeä kuu.

Jos sinun rakkautesi
Tulee ja asuttaa aution puun,
Jos tulet oksalleni,
Annan sun levätä vierelläni.

Sanojasi vailla
Olen vain suunnaton tie...
-Anna Puu. - Linnuton puu

Katsoinpas äsken elokuvan! Pan's Labyrinth. Ei ollutkaan ihan lasten elokuva ei.. Hyvä kyllä, mutta kiitän kovasti onneani, että sattui olemaan kainalo johon käpertyä. Piti olla fantasia.. psykologinenvähänpelottavadraama pikemminkin. Ärkele..

Huomenna toivon taas saavani helpotusta elämääni useammassakin asiassa. Toivon todella. Luultavasti jos toiveeni käy toteen niin myös sinä - arvoisa lukija - olet onnellinen tästä.

Vaikka toisaalta ikävöin aikaa jolloin sai olla anarkisti suurella sydämellä niin kolikolla on jälleen kääntöpuoli. En voi olla 21vuotias kaikkea mahdollista vastaan tappeleva ja kaikesta kiinnostumaton (muka) vaikuttamatta aivan naurettavalta. Se ei vain käy. Ja se kävi vain vahingossa. Se oli se toinen tyyppi. Magnusti vetää minua jalasta perässään. Kädet raahautuu pään yläpuolella kuin olisivat unohtaneet olemassa olonsa. Silmät seisoo. Katsoo taivaita ja niiden ohi näkemättä mitään. Kipua takaraivossa. Käsien välissä verivana. Minua vetää magnusti perässään jalasta. Magnustin on nyt aika poistua kuvioista. Tahdon jäädä makaamaan keskelle kaunista ketoa. Tuntea auringon lämmön kasvoillani ja antaa haavojen umpeutua hiljaa. Hiljaa niin hiljaa. Lämpöä ja hiljaisuutta. Aurinkoa. Magnusti saa nyt poistua.

Kauniita unia<3