pörröpäät 80luku teinit
pikkutyttö isosisko ihan hirveetä
pimpula ^^
piirrustaminen onnistumisen ilo
painajainen vartijat kissat mattokutomo ystävä kissatappelu häkkikellari väestösuoja
---
Joskus ennenkin miettiny, mutta siis teinit on ihania. Ne on niin surullisen hupaisia ja hellyyttäviä. Kun teki ihan mitä vain niin se vedetään yli. Tyylistä tietoakaan mut fiilistä senkin edestä! Olen kateellinen. Tosin tässä ns. "aikuisuuden" kynnyksen ylityttyä jos on teineillyt niin kyllä siitä on sanomista tullut välittömästi. Ei aina minulle yksinäni, mutta kuitenkin. Hulluttelu on kivaa! Ei sellanen oo oikein sallittua muka enää. Pitää muka ymmärtää käyttäytyäkin silloin tällöin.. Tahtoisin niin kovin maalata silmät mustaksi, värjätä pääni ihan blondiksi ja leikata sen samoin sekä pukeutua kuin Michael Monroe.
---
Eräs ihana tapaus tuli vastaani yksi päivä. Olin kassalla töissä. Yleensä siinä juuri asiakkaat mitään höpöttele, mutta tämä nuori neiti (~13v) aloitti välittömästi kertomaan elämästään. "Hei tiiäks, mun isosisko ostaa ihan kaiken täältä! Siis sil on tämäkin! Ja sitte tiedäks sä sen tuotteen? (joo..?) No sillä on sekin!" Olin aivan puulla päähän lyöty enkä oikein tiennyt mitä tälle neidille kuuluisi sanoa joten vastasin lopulta aivan kaikkeen tyylillä "Ihan totta! Aijaaa!". Toimi ku häkä.
Nuori neiti jatkoi paapatustaan kuin olisi koko shoppailun ajan hetkeä jolloin hän saisi kertoa kaiken siskostaan ja tämän hirmuisesta shoppailu vimmastaan myyjälle. Lopulta nuori neiti totesi kuitenkin, että "Noh, onneks mun sisko asuu -jossain ympäri pyöreesti sanottuna kauempana-.". No niimpä! Teillä ois muuten ihan samanlaiset vaatekaapit! "No nii-i! Kamalaa! Mut kiitti, moimoi!" Musta tuli tän nuoren neidin fani välittömästi. Ihana ihminen.
---
Olen pimpula.
---
Oon onnistunut jälleen piirtämään. Luovuus löytynyt ja kirjottaminenkin alkaa näköjään jo pikkuhiljaa ottamaan tuulta alleen. Sanoisinko että vuosi paranee loppua kohden!
---
Näen eri häröjä unia nykyään! Ihan hulluja! Ja yleensä ne herättää nimenomaan puolen tuntia ennen herätyskelloa.. Ärsyttävää!
Viime yönä "heräsin" siihen että ovikello soi. Menen avaamaan oven ja sieltä löydän kaksi vartijaa (tuttuja kavereita kyllä töistä -aiemmin kommenteissa mainittu karvanaama ei kuulu tähän joukkoon). Tarkalleen muista mitä siinä kävi, mutta he olivat mulle hyvin hyvin vihaisia jostain mitä en ollenkaan ymmärtänyt. Tyylillä että mulla on väärän väriset silmät tai olen liian lyhyt tjms.. Haukkuivat mut kuitenkin aivan lyttyyn tästä hyvästä. Pirhana äijiltä löyty muuten ääntä. Pakko sen verran antaa pojoja jopa.
Kun olin sitten herroista päässyt eroon/he olivat saaneet huudettua tarpeekseen käsittämättömyyksiä, lähdin ystäväni kanssa (joka ilmeisesti oli ollut luonani yötä..?) kohti väestösuojaa talon kellarissa. Phoebella (tämä ko. ystävä) oli myös kissa jostain syystä mukanaan. Jostain syystä olimme myös menossa sinne väestösuojaan ilmeisesti mattokutomoon töihin tai ehkä kurssille.. mattopuita sielä ainakin piti olla ja kait siellä kutimetkin olisi löytynyt.
Kuitenkin kun avasimme väestösuojan oven Phoeben sylissä kissa nosti välittömästi karvat pystyyn ja alkoi sähistä. Siellä oli ihan käsittämättömän paljon kissoja! Ja ne ei yhtään tykänny meistä.. Ei yhtään.. Tässä kohtaa kuitenkin heräsin enkä päässyt katsomaan miltä tämä häkkikellarissani oleva mattokutomo oikeasti näytti. Harmi.
---
AHDISTUNEEN PÄIVÄKIRJA
Maanantai oli kamala,
niin oli tiistaikin,
keskiviikko ei ollut sen parempi,
torstai oli entistä surkeampi,
perjantaina tuntui aivan hirveältä,
lauantai oli yhtä sykkyyttä,
sunnuntai oli kaikista pahin.
Kaikki päivät ovat samanlaisia,
kunnes annat minulle anteeksi.
Dodiih. Ei mulla muuta tainnut tänään ollakaan. Et heissun heeei!
15.12.2009
13.12.2009
I'm a broken doll and you're the puppeteer
Jälleen kerran sellainen olo kuin olisi saanut kaamean kasan nallekarkkeja mutta joku olisi syönyt kaikilta päät pois. Älytön kiusanhenki.
Muutamassa sekunnissa taannuin viisitoistakesäiseksi. Kaksi tuntia eteenpäin ja olen eläkkeellä. Elämän tuskin voisin kuitenkaan sanoa vilahtaneen silmissä. Tylsä se olisi jos näin kävi.
Ei sen enempää tänään. Menen nyt lueskelemaan kirjastotätin mukaan kirjaa jota ei voi keskeyttää. Täytyy toivoa että meillä on kirjojen suhteen samanlainen maku.
En suostu syömään, nukkumaan,
puhumaan, hymyilemään enkä
vaihtamaan sukkia,
ennen kuin annat minulle anteeksi.
Muut toivovat, että päästät minut piinasta
- ja pian!
Muutamassa sekunnissa taannuin viisitoistakesäiseksi. Kaksi tuntia eteenpäin ja olen eläkkeellä. Elämän tuskin voisin kuitenkaan sanoa vilahtaneen silmissä. Tylsä se olisi jos näin kävi.
Ei sen enempää tänään. Menen nyt lueskelemaan kirjastotätin mukaan kirjaa jota ei voi keskeyttää. Täytyy toivoa että meillä on kirjojen suhteen samanlainen maku.
En suostu syömään, nukkumaan,
puhumaan, hymyilemään enkä
vaihtamaan sukkia,
ennen kuin annat minulle anteeksi.
Muut toivovat, että päästät minut piinasta
- ja pian!
7.12.2009
Silmissäsi on vikaa.
On paljon helpompaa kirjoittaa silloin tekstejä tänne, kun on oikeasti tapahtunut jotain mistä haluaisi kirjoittaa. Kun mitään ei tapahdu eikä oikeasti ole mitään asiaa niin on hyvin vaikea suoltaa tekstiä tyhjästä.
Sen verran kuitenkin voisin tällä kertaa mainita että olen idiootti. Ja känniääliö. Ennen kaikkea känniääliö. Noh, sattuuhan näitä. Varmasti. Tottakai. Silloin tällöin.. ei ehkä näin usein, mutta niih.. Sattuuhan näitä.
Ostin sinulle ruusun
pyytääkseni anteeksi.
Olisi pitänyt ostaa kaksi.
Sen verran kuitenkin voisin tällä kertaa mainita että olen idiootti. Ja känniääliö. Ennen kaikkea känniääliö. Noh, sattuuhan näitä. Varmasti. Tottakai. Silloin tällöin.. ei ehkä näin usein, mutta niih.. Sattuuhan näitä.
Ostin sinulle ruusun
pyytääkseni anteeksi.
Olisi pitänyt ostaa kaksi.
16.11.2009
Tekojensa katuminen on tuskallisempaa kuin hammassärky.
Joku on kaunis päivä. Tämä ei todella ollut.
-Hyi olkoon mikä 'talvi'.
Voi mummu, mummu minkä teit. Piti käydä hälle ostamassa vähän lahjapaprua ja nyörejä. Lopputulos oli se, että kauppoja kierrellessä ja lahjapaperien aina vain löytymättä, kassiin löysi tiensä moni huippu tärkeä asia. Lopulta paperien löydyttyä minulla oli jo 3 muovikassia ja lompakosta kadonnut lähemmäs saturainen. Voi mummu, mummu minkä teit!
Ostin lopulta;
Pieni kirjasen, joka maksoi 1,95€, kannessa lukee "Anteeksi" ja takakannessa "Älä sivuuta typeryyksiä, joita olet sanonut tai tehnyt. Pyydä anteeksi, niin saat palkaksi hymyn tai hyvän mielen.". Tekstit on itseasiassa todella yliampuvia, mutta koska osaan olla välillä hyvinkin idiootti ja vähintään itseäni täynnä niin tavaan tätä kirjaa nyt sitten tänne aina merkinnän yhteydessä. Enjoy!
Äh.. Piti kirjoittaa vielä ja vaikka mitä, mutta kun ei muista niin ei muista! Vanhaks tulee ni muista mitään.. Ei kyl uskos. Samaan aikaan kun havaitsen ensimmäisiä huoliryppyjä otsalla yritän epätoivoisesti karkoittaa siinä kukkivia finnejä joita on enemmän kuin teinivuosina yhteensä. Vinkkinä kaikille naisille jotka olette nuorena aloittaneet e-pillerit; älkää ikinä lopettako niiden napsimista!
OLEN PAHOILLANI...
Voisin huutaa anteeksipyyntöni
maailman korkeimman vuoren huipulta,
jotta kaikki kuulisivat sen.
Voisin maalata pahoitteluni yötaivaalle,
jotta kaikki näkisivät sen.
Mutta miten tahansa pyydänkään anteeksi,
en pysty ilmaisemaan, kuinka pahalta
minusta oikein tuntuu.
Ja vielä loppuun suora lainaus mummun sanoja tältä päivältä
- Lukeeko tuossa oikeasti perkele?
SMG - Mustana maidolla kylmänä kuumana
-Hyi olkoon mikä 'talvi'.
Voi mummu, mummu minkä teit. Piti käydä hälle ostamassa vähän lahjapaprua ja nyörejä. Lopputulos oli se, että kauppoja kierrellessä ja lahjapaperien aina vain löytymättä, kassiin löysi tiensä moni huippu tärkeä asia. Lopulta paperien löydyttyä minulla oli jo 3 muovikassia ja lompakosta kadonnut lähemmäs saturainen. Voi mummu, mummu minkä teit!
Ostin lopulta;
- mustia tusseja (2 kpl, size 01)
- tulevan ajatuskirjani (sen mihin hahmottelin tämän tekstin bussissa matkalla kotiin ja josta huomaamattani olen veloittanut 1€ liikaa)
- kirjoituslehtiön
- kirjekuoria (50kpl)
- postimerkkejä (10kpl)
- joulupostimerkkejä (12kpl)
- dvd-elokuvia (4kpl, oli tarjous ;P)
- pienen kirjasen josta kerron kohta
- (toimivan) järjetöntä meteliä pitävän palovaroittimen kun tuli vastaan kassakorissa
- sekä Täydelliset naiset tuotantokausi 4!! (14,90!!) ^^
Pieni kirjasen, joka maksoi 1,95€, kannessa lukee "Anteeksi" ja takakannessa "Älä sivuuta typeryyksiä, joita olet sanonut tai tehnyt. Pyydä anteeksi, niin saat palkaksi hymyn tai hyvän mielen.". Tekstit on itseasiassa todella yliampuvia, mutta koska osaan olla välillä hyvinkin idiootti ja vähintään itseäni täynnä niin tavaan tätä kirjaa nyt sitten tänne aina merkinnän yhteydessä. Enjoy!
Äh.. Piti kirjoittaa vielä ja vaikka mitä, mutta kun ei muista niin ei muista! Vanhaks tulee ni muista mitään.. Ei kyl uskos. Samaan aikaan kun havaitsen ensimmäisiä huoliryppyjä otsalla yritän epätoivoisesti karkoittaa siinä kukkivia finnejä joita on enemmän kuin teinivuosina yhteensä. Vinkkinä kaikille naisille jotka olette nuorena aloittaneet e-pillerit; älkää ikinä lopettako niiden napsimista!
OLEN PAHOILLANI...
Voisin huutaa anteeksipyyntöni
maailman korkeimman vuoren huipulta,
jotta kaikki kuulisivat sen.
Voisin maalata pahoitteluni yötaivaalle,
jotta kaikki näkisivät sen.
Mutta miten tahansa pyydänkään anteeksi,
en pysty ilmaisemaan, kuinka pahalta
minusta oikein tuntuu.
Ja vielä loppuun suora lainaus mummun sanoja tältä päivältä
- Lukeeko tuossa oikeasti perkele?
SMG - Mustana maidolla kylmänä kuumana
3.11.2009
Sitten voikin lähteä pirteenä töiden pariin =)
Mitä kirjoittaisin. Yritän, yritän kovasti.
Haluan vain sanoa ymmärtäväni sinua. Viime päivät ovat avanneet silmäni monella eri tapaa. Tulit mieleeni monessa eri tilanteessa.
Oli jälleen kerran vähintäänkin opettavainen viikonvaihde. Muistanut aikaa jolloin olin yläasteella. Ja miettinyt että täytyy palauttaa sitä aikaa mieleen useamminkin. Ehkei näitä tilanteita tulisi silloin enää. Tämän kirjoituksen 'sinä' oikeastaan sopii useampaankin ihmiseen. On kuitenkin vain neljä todellista vaihtoehtoa. Mutta ei huolta, en usko että olet yksi heistä.
Masentavinta tuntuu aina olevan se jos ei ole syytä olla masentunut. Jos on syy olla mieli maassa niin jotenkin jaksaa paremmin. Tietää mistä kiikastaa ja pystyy käsittelemään sitä. Haluan uskoa ymmärtäväni sinua.
Nyt on tiistai, mutta tiedän että tästä viikosta on tulossa hyvin hyvin masentava kaikin tavoin. Kuinka voi yhteen viikkoon mahtua niin paljon ankeutta. Ensin harjoitellaan muistokonserttia varten. Kyllä, on taas se aika vuodesta kun keräännymme Turun Tuomiokirkkoon laulamaan nuoren muistolle. Perjantaina konsertti klo 19.00. Runoja, laulua ja soittoa sekä puheenvuoroja kaipauksesta ja läheisen menettämisestä. Sen jälkeen ehdin rentoutua hetkeksi. Sunnuntaina isänpäivä. God damet I hate this week already.
Noh, se on vain tämä viikko kun matelen pohjamudissa hiljalleen eteenpäin yrittäen karistaa menneisyyden haamut kintereiltäni. Tämän viikon jälkeen havaitsen kaupoissa jo alkaneen soivan joululaulujen sekä mummojen kiertelevän hakemassa lapsenlapsilleen yöpukuja ja äitien kylpytakkeja.. Minä niin todella rakastan joulua! 51 päivää ja reilut 10tuntia hyvää mieltä ja lähimmäisen rakkautta vielä jäljellä.
Anna Puu - Melankolian riemut
Haluan vain sanoa ymmärtäväni sinua. Viime päivät ovat avanneet silmäni monella eri tapaa. Tulit mieleeni monessa eri tilanteessa.
Oli jälleen kerran vähintäänkin opettavainen viikonvaihde. Muistanut aikaa jolloin olin yläasteella. Ja miettinyt että täytyy palauttaa sitä aikaa mieleen useamminkin. Ehkei näitä tilanteita tulisi silloin enää. Tämän kirjoituksen 'sinä' oikeastaan sopii useampaankin ihmiseen. On kuitenkin vain neljä todellista vaihtoehtoa. Mutta ei huolta, en usko että olet yksi heistä.
Masentavinta tuntuu aina olevan se jos ei ole syytä olla masentunut. Jos on syy olla mieli maassa niin jotenkin jaksaa paremmin. Tietää mistä kiikastaa ja pystyy käsittelemään sitä. Haluan uskoa ymmärtäväni sinua.
Nyt on tiistai, mutta tiedän että tästä viikosta on tulossa hyvin hyvin masentava kaikin tavoin. Kuinka voi yhteen viikkoon mahtua niin paljon ankeutta. Ensin harjoitellaan muistokonserttia varten. Kyllä, on taas se aika vuodesta kun keräännymme Turun Tuomiokirkkoon laulamaan nuoren muistolle. Perjantaina konsertti klo 19.00. Runoja, laulua ja soittoa sekä puheenvuoroja kaipauksesta ja läheisen menettämisestä. Sen jälkeen ehdin rentoutua hetkeksi. Sunnuntaina isänpäivä. God damet I hate this week already.
Noh, se on vain tämä viikko kun matelen pohjamudissa hiljalleen eteenpäin yrittäen karistaa menneisyyden haamut kintereiltäni. Tämän viikon jälkeen havaitsen kaupoissa jo alkaneen soivan joululaulujen sekä mummojen kiertelevän hakemassa lapsenlapsilleen yöpukuja ja äitien kylpytakkeja.. Minä niin todella rakastan joulua! 51 päivää ja reilut 10tuntia hyvää mieltä ja lähimmäisen rakkautta vielä jäljellä.
Anna Puu - Melankolian riemut
28.10.2009
Että sellanen kielinero..
16 verikoetta.. 4 putkiloa. Hyvää tahtia tulossa pakkomielle.
Mandartania.
Huh. Ressi takana päin kö?
Ainakaan en osaa puhua enää lainkaan.
Kielimuuri sai tänään todella uuden merkityksen. Voin rehellisesti sanoa osaavani englantia, mutta sanavarastoni olevan vähän hukassa - ymmärrän erinomaisesti mutta sanojen hakeminen kestää välillä. Voin myös rehellisesti sanoa ymmärtäväni ruotsia jotenkuten ja sanallisen tuotannon jäävän tasan yhteen erinomaisen hyvin opiskeltuun lauseeseen " föörloot mei jaa taalar inte svenska."
Laiva populaation seikkaillessa näinä päivinä pitkin ja poikin Turun teitä on myös minun työpäikalleni eksynyt jos jonkinmoista hiihtäjää eripuolilta maailmaa.
- On muuten ihan kivannäköisiäkin hiihtäjiä.... -
Normaalisti minulla ei ole mitään suuria ongelmia englanninkielisten asiakkaiden kanssa. Asiat tulee selvitettyä ihmeempiä sönköttämättä. Tänään kuitenkin yksinkertaisinkin lause tuntui olevan työn ja tuskan takia. Kuin Mika Häkkinen mutta vielä suppeammalla sanavarastolla ja monella "ööh.."llä. Varmasti asiakas nauranut hihaansa lähtiessään sinne Stockmannille jota oli ollut etsimässä. Mahtoikohan löytää lopulta perille niillä ohjeilla..
Vähän aikaa tämän asiakkaan jälkeen menin kassalle palvelemaan asiakasta. Olen jo kertomassa hänelle ostosten hintaa kun tajuan asiakkaan olevan ruotsalainen. JA että olin juuri kertomassa hänen ostosten hinnan RUOTSIKSI! Että olisin myös osannut tehdä tämän. Kuin myös hoitaa koko kassatilanteen ruotsiksi.
Välitön oikosulku. En minä osaa ruotsia. Auoin suutani hetken typertyneenä uusista kyvyistäni ja sain sanottua lopulta vain ja ainoastaan "tack". Mikä kielinero ja älykkyyden multihuipentuma! Sietää olla ylpeä.
Mandartania.
Huh. Ressi takana päin kö?
Ainakaan en osaa puhua enää lainkaan.
Kielimuuri sai tänään todella uuden merkityksen. Voin rehellisesti sanoa osaavani englantia, mutta sanavarastoni olevan vähän hukassa - ymmärrän erinomaisesti mutta sanojen hakeminen kestää välillä. Voin myös rehellisesti sanoa ymmärtäväni ruotsia jotenkuten ja sanallisen tuotannon jäävän tasan yhteen erinomaisen hyvin opiskeltuun lauseeseen " föörloot mei jaa taalar inte svenska."
Laiva populaation seikkaillessa näinä päivinä pitkin ja poikin Turun teitä on myös minun työpäikalleni eksynyt jos jonkinmoista hiihtäjää eripuolilta maailmaa.
- On muuten ihan kivannäköisiäkin hiihtäjiä.... -
Normaalisti minulla ei ole mitään suuria ongelmia englanninkielisten asiakkaiden kanssa. Asiat tulee selvitettyä ihmeempiä sönköttämättä. Tänään kuitenkin yksinkertaisinkin lause tuntui olevan työn ja tuskan takia. Kuin Mika Häkkinen mutta vielä suppeammalla sanavarastolla ja monella "ööh.."llä. Varmasti asiakas nauranut hihaansa lähtiessään sinne Stockmannille jota oli ollut etsimässä. Mahtoikohan löytää lopulta perille niillä ohjeilla..
Vähän aikaa tämän asiakkaan jälkeen menin kassalle palvelemaan asiakasta. Olen jo kertomassa hänelle ostosten hintaa kun tajuan asiakkaan olevan ruotsalainen. JA että olin juuri kertomassa hänen ostosten hinnan RUOTSIKSI! Että olisin myös osannut tehdä tämän. Kuin myös hoitaa koko kassatilanteen ruotsiksi.
Välitön oikosulku. En minä osaa ruotsia. Auoin suutani hetken typertyneenä uusista kyvyistäni ja sain sanottua lopulta vain ja ainoastaan "tack". Mikä kielinero ja älykkyyden multihuipentuma! Sietää olla ylpeä.
20.10.2009
Sissimarkkinointi
Hetken kuluttua
pienen hetken
hetken aikaa
aikaa pienen
pieni aika
aika pieni
Suuri kello
kello valtaisa
aika pieni
valtaisa mittari
mittari suuri
hetken pieni
pieni aika
kellolla suuret askeleet
aika kulkee hitaammin
kello valtaisa
aika katosi
Näin mielenkiintoista minulla on ollut koulussa 2006.
pienen hetken
hetken aikaa
aikaa pienen
pieni aika
aika pieni
Suuri kello
kello valtaisa
aika pieni
valtaisa mittari
mittari suuri
hetken pieni
pieni aika
kellolla suuret askeleet
aika kulkee hitaammin
kello valtaisa
aika katosi
Näin mielenkiintoista minulla on ollut koulussa 2006.
12.10.2009
Well hellooooou hoitsu!
Pää tuntuu olevan tehty hattarasta. Vaaleanpunaista ja ah, niin makeaa. Niin köykäinen että pienikin hento vieno tuulen henkäys voisi viedä mukanaan kun ajatuksetkin jo hipoo pilviä. Kun katselee alaspäin ottaa vatsanpohjasta ja hattara alkaa sulamaan auringon paisteessa. Sormia kihelmöi ja tekisi mieleni koskettaa alla makaavaa maata. Olen niin kovin korkealla.
Hattara valuu silmilleni vaaleanpunaisina noroina. Kosketan vieressä lipuvaa pilveä ja lähden sen matkaan. Makaan mahallani pehmoisella pilvi peitteellä katsellen maahan. Annan käden roikkua pilven reunalta ja heiluttelen jalkojani auringossa. Alkaa väsyttää.
Sateella pilvi laskeutuu. Hattara on värjännyt kasvoni täyteen vaaleanpunaisia noroja. Pieni majava ottaa kädestäni kiinni ja kuljettaa minua eteenpäin. Kuljen kuin sumussa, mutta käsi vie eteenpäin. Käsi ohjaa minua eteenpäin sateen valuessa pitkin vartaloani. Tuntuu että ilma on raikkaudessaan liian raskasta hengittää. Olen kirahvin vastaanotolla. Katson väsynein silmin ylös korkealle kirahvin silmiin ja salaa yritän laskea kuinka monta täplää näen hänen kaulallaan. Kirahvi puhuu jotakin tärkeällä äänellä kun yritän päätellä kaulalla olevien täplien määrästä kuinka monta täplää löytyisi valkoisen takin alta.
Vajoan kirahvin huoneen lattialle ja sulaudun harmaaseen maahan. Jokainen nivel yksitellen nytkähdellen vajoan maan sisään. Majava epätoivoisesti kiertää kehää pääni ympärillä tassutellen. Majavan pää menee hermostuttavasti ylös ja alas hänen ilmeisimmin yrittäessään päättää katsoako minua vaiko apua toivoen kirahvia.
Katselen ympärilleni. Minun on kylmä. Niin todella kylmä. Todellisuudessa vain kasvoni ovat kirahvin ja majavan kanssa. Käteni ja jalkani roikkuvat tyhjyydessä kirahvin lattian alla. Yritän katsoa minne olen joutunut, mutta näen vain kirahvin mietteliään ja majavan hätääntyneet kasvot. Luovutan.
Luovutan. Laitan silmät kiinni ja tunnen vajoavani syvemmälle. Kohina korvissani lakkaa ja kuulen kuin huilun heleää soittoa. Leijailen. En uskalla avata silmiä jotten rikkoisi lumousta. Niin kaunista. Silti niin kylmä. Kylmät väreet alkavat puistattaa koko vartaloani ja vetäydyn sikiö asentoon. Haen turvaa omasta lämmöstäni ja olen vain pieni tyttö kivi lattialla valokeilassa. Välillä maistan hattaran makean, niin makean..
Hattara valuu silmilleni vaaleanpunaisina noroina. Kosketan vieressä lipuvaa pilveä ja lähden sen matkaan. Makaan mahallani pehmoisella pilvi peitteellä katsellen maahan. Annan käden roikkua pilven reunalta ja heiluttelen jalkojani auringossa. Alkaa väsyttää.
Sateella pilvi laskeutuu. Hattara on värjännyt kasvoni täyteen vaaleanpunaisia noroja. Pieni majava ottaa kädestäni kiinni ja kuljettaa minua eteenpäin. Kuljen kuin sumussa, mutta käsi vie eteenpäin. Käsi ohjaa minua eteenpäin sateen valuessa pitkin vartaloani. Tuntuu että ilma on raikkaudessaan liian raskasta hengittää. Olen kirahvin vastaanotolla. Katson väsynein silmin ylös korkealle kirahvin silmiin ja salaa yritän laskea kuinka monta täplää näen hänen kaulallaan. Kirahvi puhuu jotakin tärkeällä äänellä kun yritän päätellä kaulalla olevien täplien määrästä kuinka monta täplää löytyisi valkoisen takin alta.
Vajoan kirahvin huoneen lattialle ja sulaudun harmaaseen maahan. Jokainen nivel yksitellen nytkähdellen vajoan maan sisään. Majava epätoivoisesti kiertää kehää pääni ympärillä tassutellen. Majavan pää menee hermostuttavasti ylös ja alas hänen ilmeisimmin yrittäessään päättää katsoako minua vaiko apua toivoen kirahvia.
Katselen ympärilleni. Minun on kylmä. Niin todella kylmä. Todellisuudessa vain kasvoni ovat kirahvin ja majavan kanssa. Käteni ja jalkani roikkuvat tyhjyydessä kirahvin lattian alla. Yritän katsoa minne olen joutunut, mutta näen vain kirahvin mietteliään ja majavan hätääntyneet kasvot. Luovutan.
Luovutan. Laitan silmät kiinni ja tunnen vajoavani syvemmälle. Kohina korvissani lakkaa ja kuulen kuin huilun heleää soittoa. Leijailen. En uskalla avata silmiä jotten rikkoisi lumousta. Niin kaunista. Silti niin kylmä. Kylmät väreet alkavat puistattaa koko vartaloani ja vetäydyn sikiö asentoon. Haen turvaa omasta lämmöstäni ja olen vain pieni tyttö kivi lattialla valokeilassa. Välillä maistan hattaran makean, niin makean..
19.9.2009
Uskotko sinä lentäviin lautasiin ja menninkäisiin? Niin minäkin.
Uskonto.. Aina yhtä jännittävä aihe. Aihe joka on aiheuttanut hyvin paljon tuhoa maailmassa.
Aihe tuli minua vastaan hetki sitten Click shoes myymälän edessä josta olin juuri kävellyt ulos hirmuisen iso muovikassi kädessä ja napit korvilla. Olin juuri katsomassa bussini aikataulua kun silmieni eteen tulee teksti "Herra on vapahtaja". Tai ainakin jotain sinne suuntaan. En nimittäin lukenut tekstiä vaan otin kuulokkeet pois korvilta ja pyysin anteeksi herralta, joka oli lapun minun silmieni eteen laittanut, en kuullut. "Uskotko Jumalaan?" mjahah.. näitä taas. "Uskon" vastasin hämmästyksekseni ja selkeästi myös mies hämmästyi. Kuin varmemmaksi vakuudeksi hän pyysi minua toistamaan perässään (ja kyllä, juuri noita sanoja hän käytti: toista perässä) "Jeesus on Herrani". Ja minähän toistin. Sen jälkeen pääsin jatkamaan matkaani.
Totuus taitaa ikävä kyllä olla se että halusin päästä mahdollisimman nopeasti tilanteesta pois. En miellä uskovani Jeesukseen tai Jumalaan enempää kuin minkään muunkaan uskonnon Jumaliin. Uskon kuitenkin uskoon. Sen takia minuakin hämmensi kuinka helppo oli sanoa että uskon Jeesukseen vaikkei se täysin totta ollutkaan.
Olen joskus tästä uskostani käynyt melkoisen kärkevän keskustelun erään sukulaiseni kanssa. Tosin enpäs minäkään valinnut sukulaiseni kannan tietäen järin viisaita sanoja tukemaan mielipidettäni. Totesin että "Se nyt on aivan sama uskotko sä vaikka tohon koivuun sun edessä vai Jumalaan". Noh niin, samaa mieltä olen edelleen, mutta toivottavasti tämän keskustelun osaan jatkossa muotoilla hieman toisella tapaa.
En osaa sanoa kyllä tai ei kun tulee kysymykseen uskon asiat. Uskon ja en usko. Uskon samalla tavalla Jeesukseen kuin Platoniin tai Aristoteleen. Uskon että hänen ajatuksensa on ollut vallan hyvä, mutta kävelikö hän vetten päällä tai muuttiko vettä viiniksi? Jaa enpä tiedä, mutta tuskinpa se on edes oleellista. Oleellista mielestäni on vain se, että helpottaako häneen uskominen sinun elämääsi ja auttaako se tekemään "oikeita" ratkaisuja? Jos niin ole hyvä ja usko. En näe siinä mitään harmia. Jos kuitenkin yrität saada minua uskomaan omaan uskontoosi niin alat ärsyttämään hyvin nopeasti. Minun pääni ei vain toimi niin.
Rukoilen joskus ja käyn kirkossakin harvakseltaan, mutta en oikein osaa sanoa mistä se lähtee tai kenelle. En tiedä auttaako se, mutta haluan uskoa siihen. Tai ehkä pikemminkin toivon sen auttavan vaikken niin aina jaksa uskoakaan. Enemmän kuin uskonnon kautta näen elämääni filosofian pohjalta. Esimerkiksi minkä koen olevan eettisesti oikein ja miksi.
Tunsin oloni melko vaivaantuneeksi tämän kohtaamisen jälkeen, mutta sain onneksi pelastettua päiväni aivan hetki sen jälkeen sammuttamalla roskispalon. Kun moni sitä seuraili kauempaa, mutta kukaan ei tehnyt asialle mitään vaan käveli vain kiusaantuneena savun ulottumattomille, niin sain paljon hymyjä ja pään nyökkäyksiä kun (savusta päätellen vihdoin) sammutin palon. Varmaankin joku ollut ihana ja heittänyt tupakan roskiin. Ajatus hyvä, toteutuksessa vielä parantamisen varaa. Pikkutyttö vieressä penkillä tosin on voinut juuri rukoillakin sen puolesta, että joku palon sammuttaisi istuessaan selkä kyyryssä savupilvessä, mitä ilmeisimmin kehtaamatta liikkua koska ihmiset voisivat huomata hänen kiusallisen tilanteensa. Päivän hyvä työ tehty. Tosin kun on tehty se huonokin niin tuskinpa tänään silti on mitenkään erityisen hyvää karmaa.
Täytyy siis vielä tsempata hieman ja jatkaa siivousta. Laittaa taustalle soimaan The Offspringiä ja huijata itseään että kun kerran se on "työpaikka musiikkia" niin onnistuu kotonakin siivous paljon sutjakkaammin. Varmasti onnistuu. Se on se tekemisen fiilis kun kuulee nämä kappaleet. On on..
Aihe tuli minua vastaan hetki sitten Click shoes myymälän edessä josta olin juuri kävellyt ulos hirmuisen iso muovikassi kädessä ja napit korvilla. Olin juuri katsomassa bussini aikataulua kun silmieni eteen tulee teksti "Herra on vapahtaja". Tai ainakin jotain sinne suuntaan. En nimittäin lukenut tekstiä vaan otin kuulokkeet pois korvilta ja pyysin anteeksi herralta, joka oli lapun minun silmieni eteen laittanut, en kuullut. "Uskotko Jumalaan?" mjahah.. näitä taas. "Uskon" vastasin hämmästyksekseni ja selkeästi myös mies hämmästyi. Kuin varmemmaksi vakuudeksi hän pyysi minua toistamaan perässään (ja kyllä, juuri noita sanoja hän käytti: toista perässä) "Jeesus on Herrani". Ja minähän toistin. Sen jälkeen pääsin jatkamaan matkaani.
Totuus taitaa ikävä kyllä olla se että halusin päästä mahdollisimman nopeasti tilanteesta pois. En miellä uskovani Jeesukseen tai Jumalaan enempää kuin minkään muunkaan uskonnon Jumaliin. Uskon kuitenkin uskoon. Sen takia minuakin hämmensi kuinka helppo oli sanoa että uskon Jeesukseen vaikkei se täysin totta ollutkaan.
Olen joskus tästä uskostani käynyt melkoisen kärkevän keskustelun erään sukulaiseni kanssa. Tosin enpäs minäkään valinnut sukulaiseni kannan tietäen järin viisaita sanoja tukemaan mielipidettäni. Totesin että "Se nyt on aivan sama uskotko sä vaikka tohon koivuun sun edessä vai Jumalaan". Noh niin, samaa mieltä olen edelleen, mutta toivottavasti tämän keskustelun osaan jatkossa muotoilla hieman toisella tapaa.
En osaa sanoa kyllä tai ei kun tulee kysymykseen uskon asiat. Uskon ja en usko. Uskon samalla tavalla Jeesukseen kuin Platoniin tai Aristoteleen. Uskon että hänen ajatuksensa on ollut vallan hyvä, mutta kävelikö hän vetten päällä tai muuttiko vettä viiniksi? Jaa enpä tiedä, mutta tuskinpa se on edes oleellista. Oleellista mielestäni on vain se, että helpottaako häneen uskominen sinun elämääsi ja auttaako se tekemään "oikeita" ratkaisuja? Jos niin ole hyvä ja usko. En näe siinä mitään harmia. Jos kuitenkin yrität saada minua uskomaan omaan uskontoosi niin alat ärsyttämään hyvin nopeasti. Minun pääni ei vain toimi niin.
Rukoilen joskus ja käyn kirkossakin harvakseltaan, mutta en oikein osaa sanoa mistä se lähtee tai kenelle. En tiedä auttaako se, mutta haluan uskoa siihen. Tai ehkä pikemminkin toivon sen auttavan vaikken niin aina jaksa uskoakaan. Enemmän kuin uskonnon kautta näen elämääni filosofian pohjalta. Esimerkiksi minkä koen olevan eettisesti oikein ja miksi.
Tunsin oloni melko vaivaantuneeksi tämän kohtaamisen jälkeen, mutta sain onneksi pelastettua päiväni aivan hetki sen jälkeen sammuttamalla roskispalon. Kun moni sitä seuraili kauempaa, mutta kukaan ei tehnyt asialle mitään vaan käveli vain kiusaantuneena savun ulottumattomille, niin sain paljon hymyjä ja pään nyökkäyksiä kun (savusta päätellen vihdoin) sammutin palon. Varmaankin joku ollut ihana ja heittänyt tupakan roskiin. Ajatus hyvä, toteutuksessa vielä parantamisen varaa. Pikkutyttö vieressä penkillä tosin on voinut juuri rukoillakin sen puolesta, että joku palon sammuttaisi istuessaan selkä kyyryssä savupilvessä, mitä ilmeisimmin kehtaamatta liikkua koska ihmiset voisivat huomata hänen kiusallisen tilanteensa. Päivän hyvä työ tehty. Tosin kun on tehty se huonokin niin tuskinpa tänään silti on mitenkään erityisen hyvää karmaa.
Täytyy siis vielä tsempata hieman ja jatkaa siivousta. Laittaa taustalle soimaan The Offspringiä ja huijata itseään että kun kerran se on "työpaikka musiikkia" niin onnistuu kotonakin siivous paljon sutjakkaammin. Varmasti onnistuu. Se on se tekemisen fiilis kun kuulee nämä kappaleet. On on..
15.9.2009
Elokuvien ihmeellinen maailma..
Opin tänään tärkeän läksyn. Älä mene katsomaan tytön kanssa tyttöjen elokuvaa. Se ei vain toimi niin. Stereotypinen tyttöjen elokuvahan on se perus rakkauskomedia. Syy miksi se on nimenomaan tyttöjen elokuva johtaa varmasti juurensa siihen että niitä yleensä katsoo epätoivoiset/rakkauden nälkäiset tytöt/naiset. Miksi? Koska siinä on sitä fantasiaa tosi rakkaudesta jonka me kaikki naiset haluamme kokea!
Sitä vain en ymmärrä miksei miehet ymmärrä käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen. Täytyy myöntää että ainakin aluksi tuntisin oloni hyvin oudoksi jos mies pyytäisi minua kanssaan katsomaan "tyttöjen elokuvaa", mutta mietitäänpäs toiselta kannalta. Elokuvan jälkeen olen yleensä pitkän aikaa tietynlaisessa transsissa, huumassa, edelleen omassa pienessä fantasiamaailmassani minkä elokuva on minussa aiheuttanut. Jos kyseessä on kauhuelokuva niin kaipaan tukea ja turvaa, varmasti ihan kiva tietysti miehelle sekin kohottamaan itsetuntoa/miehisyyttä. Jos se on vain komedia tai vaikka piirretty niin meillä on varmasti pitkään oikein hauskaa naureskellessa yhdessä elokuvan tapahtumia ja yhdessä nauraminenhan on aina yhtä mukavaa. Rakkauskomedia.. Paitsi se on hauska ja on hyvä fiilis elokuvista lähtiessä niin jos elokuva on onnistunut (eli ei itseasiassa tarkemmin katsottuna yleensä edes järin hyvä) niin olo on myös itsellä vähintään ihastunut ja haluaa purkaa sen siihen ketä nyt ikinä lähellä onkaan. Mieletön läheisyyden kaipuu ja halu rakastaa, pussailla ja olla onnellinen. Mies käytä tätä hyväksesi!
Tuon mielentilan hyväksikäyttäminen on täysin laillista ja kaiken lisäksi (ainakin jos tyttö on sinut tällaiseen elokuvaan jostain syystä pyytänyt) myös toivottavaa. Itseasiassa jos mies ei käytä tilaisuutta silloin hyväkseen niin muserrat toisen salaiset haaveet ja sitähän ei ketään toivo..
Noh anyway, ei muuta tällä erää. Muistin vain miksi en yleensä käy katsomassa rakkauskomedioita =) Siittä katkeroituu jollei sitä herra oikeaa itsellä satukaan vielä olemaan. Etenkin jos miespääosa on aivan syötävän hyvännäköinen.. Tässä tapauksessa Gerald Butler.
Nyt kauniita unia ;)
Sitä vain en ymmärrä miksei miehet ymmärrä käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen. Täytyy myöntää että ainakin aluksi tuntisin oloni hyvin oudoksi jos mies pyytäisi minua kanssaan katsomaan "tyttöjen elokuvaa", mutta mietitäänpäs toiselta kannalta. Elokuvan jälkeen olen yleensä pitkän aikaa tietynlaisessa transsissa, huumassa, edelleen omassa pienessä fantasiamaailmassani minkä elokuva on minussa aiheuttanut. Jos kyseessä on kauhuelokuva niin kaipaan tukea ja turvaa, varmasti ihan kiva tietysti miehelle sekin kohottamaan itsetuntoa/miehisyyttä. Jos se on vain komedia tai vaikka piirretty niin meillä on varmasti pitkään oikein hauskaa naureskellessa yhdessä elokuvan tapahtumia ja yhdessä nauraminenhan on aina yhtä mukavaa. Rakkauskomedia.. Paitsi se on hauska ja on hyvä fiilis elokuvista lähtiessä niin jos elokuva on onnistunut (eli ei itseasiassa tarkemmin katsottuna yleensä edes järin hyvä) niin olo on myös itsellä vähintään ihastunut ja haluaa purkaa sen siihen ketä nyt ikinä lähellä onkaan. Mieletön läheisyyden kaipuu ja halu rakastaa, pussailla ja olla onnellinen. Mies käytä tätä hyväksesi!
Tuon mielentilan hyväksikäyttäminen on täysin laillista ja kaiken lisäksi (ainakin jos tyttö on sinut tällaiseen elokuvaan jostain syystä pyytänyt) myös toivottavaa. Itseasiassa jos mies ei käytä tilaisuutta silloin hyväkseen niin muserrat toisen salaiset haaveet ja sitähän ei ketään toivo..
Noh anyway, ei muuta tällä erää. Muistin vain miksi en yleensä käy katsomassa rakkauskomedioita =) Siittä katkeroituu jollei sitä herra oikeaa itsellä satukaan vielä olemaan. Etenkin jos miespääosa on aivan syötävän hyvännäköinen.. Tässä tapauksessa Gerald Butler.
Nyt kauniita unia ;)
14.9.2009
Kehu minua hiukan ja tuon sinulle maan taivaalta.
Kirjoitettu bussissa matkalla kotiin.
Tämä päivä on ollut ristiriitaisuuksien riemuvoitto.
Ennen kuin kirjoitan siitä kerron kuitenkin suurenmoisesta havainnostani jonka tein hetki sitten. Keksin vastauksen kysymykseen jolla olen teitäkin rassannut tasaisin väliajoin viimeaikoina. Miksi en osaa enää kirjoittaa?
Vastaus oli itseasiassa hyvinkin simppeli; en ole ikinä ennenkään kirjoittanut kotona. Tai ainakin hyvin harvoin. Yleensä eniten tekstiä tulee reissun päällä bussissa tai junassa. Tämän huomattuani oli ratkaisukin nopeasti haettavissa.
Nyt minulla on uusi (hämäävän yhteensopiva laukkuni kanssa) kierrevihko sekä limenvihreä mustekynä kruunaamassa melkoisen psykedeellisen kokonaisuuden. Ja tekstiä tulee suoltaen.
Mahtavuutta!
Bussisssa matkalla kotiin siis näitä nyt rustailin kuin vain hullu taiteilija hörhö voi kadonneen muusan jälleen löydyttyä. Bussimatka vain loppui turhan lyhyeen :)
Mut oikeasti ollut todella häiriintyneen ailahtelevainen päivä. Mun ajatukset tarvitsee jonkun lääkityksen.. en minä. HIENO PÄIVÄ!
Oikeasti en ymmärrä itsekään itseäni suurinta osaa ajasta <^_^>
Antaa olla.. Nyt täytyy muistaa pitää tuo vihkonen mukana käslaukussa niin saa taas jotain ajatuksiaan joskus ylöskin. Nyt alkaa olemaan niin kuolemaväsynyt että taitaa olla paras mennä nukkumaan välillä. Jaksaa sitten aamulla nousta ihmettelemään omaa ajatuksen juoksuaan asiakkaista puhumattakaan.
Hei vaan hei toiseen kertaan!
Tämä päivä on ollut ristiriitaisuuksien riemuvoitto.
Ennen kuin kirjoitan siitä kerron kuitenkin suurenmoisesta havainnostani jonka tein hetki sitten. Keksin vastauksen kysymykseen jolla olen teitäkin rassannut tasaisin väliajoin viimeaikoina. Miksi en osaa enää kirjoittaa?
Vastaus oli itseasiassa hyvinkin simppeli; en ole ikinä ennenkään kirjoittanut kotona. Tai ainakin hyvin harvoin. Yleensä eniten tekstiä tulee reissun päällä bussissa tai junassa. Tämän huomattuani oli ratkaisukin nopeasti haettavissa.
Nyt minulla on uusi (hämäävän yhteensopiva laukkuni kanssa) kierrevihko sekä limenvihreä mustekynä kruunaamassa melkoisen psykedeellisen kokonaisuuden. Ja tekstiä tulee suoltaen.
Mahtavuutta!
Bussisssa matkalla kotiin siis näitä nyt rustailin kuin vain hullu taiteilija hörhö voi kadonneen muusan jälleen löydyttyä. Bussimatka vain loppui turhan lyhyeen :)
Mut oikeasti ollut todella häiriintyneen ailahtelevainen päivä. Mun ajatukset tarvitsee jonkun lääkityksen.. en minä. HIENO PÄIVÄ!
Oikeasti en ymmärrä itsekään itseäni suurinta osaa ajasta <^_^>
Antaa olla.. Nyt täytyy muistaa pitää tuo vihkonen mukana käslaukussa niin saa taas jotain ajatuksiaan joskus ylöskin. Nyt alkaa olemaan niin kuolemaväsynyt että taitaa olla paras mennä nukkumaan välillä. Jaksaa sitten aamulla nousta ihmettelemään omaa ajatuksen juoksuaan asiakkaista puhumattakaan.
Hei vaan hei toiseen kertaan!
13.9.2009
Kuiva kausi..
On taiteilu ongelmia. Hiljainen kausi. Ei sen enempää sininen kuin vihreäkään. Vain hiljainen. Kun yrittää piirtää jotain tai kirjoittaa jotain niin kesken kaiken huomaakin blagioivansa jotain toista ja työ tyssää siihen. Mitään oikeasti omaa ei tunnu saavan aikaiseksi ollenkaan. Puuduttavaa.
Tänään sain kuitenkin hieman jo etiäppäin tuota ikuisuus projektiani. 4kpl A2 papereista koostuva työ on aloitettu jo vuonna 2003. Vielä on huimasti tekemistä, mutta kun tunnu mitään uutta keksivän niin olen keskittynyt parantelemaan jo piirrettyjä kohtia ja täytyy myöntää että jälki on parantunut huomattavasti. Jotain hyvääkin siis.. kait.
On kuitenkin äärimmäisen turhauttavaa kun tietää mihin on ennen pystynyt ja nyt kaikki uudet ideat tuntuu olevan kuin jonkun muurin takana. Kuplassa. Näen ne hämärästi mutten saa yhteyttä. Raivostuttavaa.
Kun olin pieni kuljin pitkin peltoja, metsiä ja mantuja laulaen omia kappaleitani. Tai ei kai niitä voi sanoa edes kappaleiksi sanoa.. Lauloin mitä sylki suuhun toi ja välillä toistin jonkun pätkän kuin kertosäkeeksi jos olin keksinyt oikein hyvän kohdan. Kirjoitin tuolloin myös paljon runoja. Hyvin naiveja ja romanttisia, mutta pidin niistä silti. Pidän edelleen. Ehkä juuri siksi että ne ovat niin naiveja.. Ne kertovat kuin fantasian. Sen haavekuvan mikä minulla oli/on elämästäni. Olen aina nähnyt elämäni kuin elokuvan.
Noh niin. Kaitpa sitä voisi alkaa tekemään jotain ruokaa ja lopettaa tämän loisteliaan vlopun jälkeisen angstäilyn nyt =) Olen huono häviäjä ja kaikki hyvä loppuu aikanaan. Määräaikaista kaikki on. Palaan tähän myöhemmin.
Sunnuntaita!
Tänään sain kuitenkin hieman jo etiäppäin tuota ikuisuus projektiani. 4kpl A2 papereista koostuva työ on aloitettu jo vuonna 2003. Vielä on huimasti tekemistä, mutta kun tunnu mitään uutta keksivän niin olen keskittynyt parantelemaan jo piirrettyjä kohtia ja täytyy myöntää että jälki on parantunut huomattavasti. Jotain hyvääkin siis.. kait.
On kuitenkin äärimmäisen turhauttavaa kun tietää mihin on ennen pystynyt ja nyt kaikki uudet ideat tuntuu olevan kuin jonkun muurin takana. Kuplassa. Näen ne hämärästi mutten saa yhteyttä. Raivostuttavaa.
Kun olin pieni kuljin pitkin peltoja, metsiä ja mantuja laulaen omia kappaleitani. Tai ei kai niitä voi sanoa edes kappaleiksi sanoa.. Lauloin mitä sylki suuhun toi ja välillä toistin jonkun pätkän kuin kertosäkeeksi jos olin keksinyt oikein hyvän kohdan. Kirjoitin tuolloin myös paljon runoja. Hyvin naiveja ja romanttisia, mutta pidin niistä silti. Pidän edelleen. Ehkä juuri siksi että ne ovat niin naiveja.. Ne kertovat kuin fantasian. Sen haavekuvan mikä minulla oli/on elämästäni. Olen aina nähnyt elämäni kuin elokuvan.
Noh niin. Kaitpa sitä voisi alkaa tekemään jotain ruokaa ja lopettaa tämän loisteliaan vlopun jälkeisen angstäilyn nyt =) Olen huono häviäjä ja kaikki hyvä loppuu aikanaan. Määräaikaista kaikki on. Palaan tähän myöhemmin.
Sunnuntaita!
3.9.2009
Vähän tämmöstä ja tommosta ja vähän jotain sinnepäin
Tiiätkös.. vaikka kuinka lupasin niin en mä kyllä jaksa tänään mitään kirjoittaa. Enkä varmasti kirjoita. Ei mulla mitään asiaa ole. Kuuntelen tällä hetkellä Alexia - Uh la la la (intivaanikesä). Avaan kohta lonkeron. Tekee mieli. Tuntuu siltä että kuuroudun. Kukat kuolee. En siis ole valmis mieheen. Enkä kissaan. Tahdon rakastaa kuin Jumala, mutta olen niin heikko ja välillä vinossa. Niimpä niin.
Vai avaanko sittenkään.. Oonko kuitenkin juoppo jos sillai ny keskellä viikkoa ottaisin yhden. Yksikseni vielä. En mä tiedä. Mihin tä maailma on oikein mennyt. Joku kuitenkin kattoo pahalla silmällä.. Tai ajattelee ainakin. Hyi tommosia kun keskellä viikkoa juo aina. En mä taida juoda. Mitä muut ajattelisi kun tietäisivät. Ja aina joku kuitenkin tietää. Perkeleitä..
Kapinoinko? Olenko erilainen nuori? Jos kuitenkin juon sen lonkeron. Nostan pääni pystyyn kuten fysioterapeutti niin komiasti tänään näytti. Selkäsuorana ilman notkoja kävelen jääkaapille. Siinäs nyrpistelette nokkaanne! Nenä pystyssä kävelen jääkaapille ja kaadan lonkerot vuotavaan leukaan. Minulla on ainakin parempi ryhti pian kuin teillä ikinä! Niih!
Mutta kun tarvitsen sitä. Eikai kukaan tosi taiteilija voi olla juomatta. Tosikot ei taiteile ja tosikot ei juo. Eikö vain? Minua ei saa lukea tosikoksi. En pitäisi siitä. Kyllä minun täytyy ottaa se ilta hömpsy jotta voin hyvällä omallatunnolla kutsua itseäni taiteilijaksi. Ja sitähän minä ehdottomasti olen. Tottakai olen.. enkö vain olekin?
Vai avaanko sittenkään.. Oonko kuitenkin juoppo jos sillai ny keskellä viikkoa ottaisin yhden. Yksikseni vielä. En mä tiedä. Mihin tä maailma on oikein mennyt. Joku kuitenkin kattoo pahalla silmällä.. Tai ajattelee ainakin. Hyi tommosia kun keskellä viikkoa juo aina. En mä taida juoda. Mitä muut ajattelisi kun tietäisivät. Ja aina joku kuitenkin tietää. Perkeleitä..
Kapinoinko? Olenko erilainen nuori? Jos kuitenkin juon sen lonkeron. Nostan pääni pystyyn kuten fysioterapeutti niin komiasti tänään näytti. Selkäsuorana ilman notkoja kävelen jääkaapille. Siinäs nyrpistelette nokkaanne! Nenä pystyssä kävelen jääkaapille ja kaadan lonkerot vuotavaan leukaan. Minulla on ainakin parempi ryhti pian kuin teillä ikinä! Niih!
Mutta kun tarvitsen sitä. Eikai kukaan tosi taiteilija voi olla juomatta. Tosikot ei taiteile ja tosikot ei juo. Eikö vain? Minua ei saa lukea tosikoksi. En pitäisi siitä. Kyllä minun täytyy ottaa se ilta hömpsy jotta voin hyvällä omallatunnolla kutsua itseäni taiteilijaksi. Ja sitähän minä ehdottomasti olen. Tottakai olen.. enkö vain olekin?
31.8.2009
Very happy indeed
Tänään ollut hieno päivä. Hymyillyt kuin idiootti koko päivän itselleni ja kaikille vastaantulijoille. Oikeastaan tänään tajusin sen kuinka onnellinen oikeasti taas olen. Pitkän aikaa mieltä kalvoi ikävä ja mielipaha. En olisi ikinä uskonut kuinka terapeuttinen kännipuhelu voikaan olla. Kun vihdoin on myöntänyt että on ikävä niin sen pystyi näköjään myös jättämään taakseen. Tunne on.. kokonaisvaltainen. Hieno. Korkea. Ihana. Upea. Lämmin. Noh! Perkeleen hyvä!
Olin eilen moottoripyörän kyydissä ja täytyy myöntää että olin täysin extaasissa kokoajan. Se tunne myös jatkunut vielä tämänkin päivän kun muistaa sen huiman vauhdin. Puristaa vain kädet toisen ympärille ja antaa mennä. Ihanaa. Vieläkin hymyilyttää kun muistaa sen tunteen. Ehkä vielä joskus hankin itselleni moottoripyörän. Tosin on siinä kyydissä olemisessakin puolensa ;)
Eilen oli hieno päivä kokonaisuudessaan. Vaikka heräsinkin siihen että ensin koira hyppää rinnan päälle sängylle (eikä mikään pieni koira..) ja seuraavassa hetkessä oksentaa olohuoneen lattialle niin päivä jatkui mitä mukavimmin. Kun Wilin olin saattanut takaisin kotio äiteen hoimaan niin otin sitten koiranhoitopalkaksi auton käyttööni. Pamun kanssa shoppailemaan Skanssiin ja sieltähän löytyi vaikka ja mitä vaikkei kyllä sitä mikä oli tärkeimpänä ostoslistalla. Hienointa oli se että minulla kerrankin oli auto ja sattumalta löysin hienomman (täydellisen) bambun oksan kuin mikään niistä mitä olen vuoden alusta lähtien katsonut. Ehkä se oli tarkoituskin etten ole saanut tilaisuutta viedä lahjaa aikaisemmin sillä se jota olin katsonut aikaisemmin ei ollut mitään tähän verrattuna. Seuraava osoite olisi siis päätetty.
Iinaa ja Mikaa oli vallan ihana käydä moikkaamassa. Varsinkin kun tuliaiset (etenkin se kalja) otettiin lämpimästi vastaan. Seura oli mitä parhain ja Limen kanssa tuli turistua pitkät pätkät Suomen ulkopolitiikasta. Ja Mika. Mika niin pelasti mun päiväni vaikka joku muu olisi saattanut jutuista loukkaantuakin ^^ Sääli vain kun tulee kolmikkoa niin harvakseltaan nähtyä kun ilman autoa on paha kylään lähteä. Mutta ehkäpä me Iinan kanssa keksitään taas joku ilta aikaa toisillemme ja päästään taas tosi rumannäköisinä maskit naamassa tekemään sotasuunnitelmia. Someday..
Mutta nyt täytyy mennä tutimaan jotta jaksan taas herätä aikaisin pirteänä uuteen työpäivään ^^ Tsuidaduida osaakko uida pysykkö pinnalla!
IHAHHAA IHHAHHAA HEPO HIRNAHTAAA-AA IIHAANAA IHAANAA ONHAN RATSASTAA!
Olin eilen moottoripyörän kyydissä ja täytyy myöntää että olin täysin extaasissa kokoajan. Se tunne myös jatkunut vielä tämänkin päivän kun muistaa sen huiman vauhdin. Puristaa vain kädet toisen ympärille ja antaa mennä. Ihanaa. Vieläkin hymyilyttää kun muistaa sen tunteen. Ehkä vielä joskus hankin itselleni moottoripyörän. Tosin on siinä kyydissä olemisessakin puolensa ;)
Eilen oli hieno päivä kokonaisuudessaan. Vaikka heräsinkin siihen että ensin koira hyppää rinnan päälle sängylle (eikä mikään pieni koira..) ja seuraavassa hetkessä oksentaa olohuoneen lattialle niin päivä jatkui mitä mukavimmin. Kun Wilin olin saattanut takaisin kotio äiteen hoimaan niin otin sitten koiranhoitopalkaksi auton käyttööni. Pamun kanssa shoppailemaan Skanssiin ja sieltähän löytyi vaikka ja mitä vaikkei kyllä sitä mikä oli tärkeimpänä ostoslistalla. Hienointa oli se että minulla kerrankin oli auto ja sattumalta löysin hienomman (täydellisen) bambun oksan kuin mikään niistä mitä olen vuoden alusta lähtien katsonut. Ehkä se oli tarkoituskin etten ole saanut tilaisuutta viedä lahjaa aikaisemmin sillä se jota olin katsonut aikaisemmin ei ollut mitään tähän verrattuna. Seuraava osoite olisi siis päätetty.
Iinaa ja Mikaa oli vallan ihana käydä moikkaamassa. Varsinkin kun tuliaiset (etenkin se kalja) otettiin lämpimästi vastaan. Seura oli mitä parhain ja Limen kanssa tuli turistua pitkät pätkät Suomen ulkopolitiikasta. Ja Mika. Mika niin pelasti mun päiväni vaikka joku muu olisi saattanut jutuista loukkaantuakin ^^ Sääli vain kun tulee kolmikkoa niin harvakseltaan nähtyä kun ilman autoa on paha kylään lähteä. Mutta ehkäpä me Iinan kanssa keksitään taas joku ilta aikaa toisillemme ja päästään taas tosi rumannäköisinä maskit naamassa tekemään sotasuunnitelmia. Someday..
Mutta nyt täytyy mennä tutimaan jotta jaksan taas herätä aikaisin pirteänä uuteen työpäivään ^^ Tsuidaduida osaakko uida pysykkö pinnalla!
IHAHHAA IHHAHHAA HEPO HIRNAHTAAA-AA IIHAANAA IHAANAA ONHAN RATSASTAA!
29.8.2009
Onko maailma mielestäsi pyöreä, litteä vai kenties pääsi muotoinen?
Jostain syystä monet ihmiset ovat kovasti kaipailleet kirjoituksiani mm. irc-gallerian päiväkirjassa. Facebook testien syrjäytettyä irc-galleria on kirjoittaminen jäänyt vähemmälle ja minulla on nyt vakaa aikomus korjata tämä asia. Antaa Bloggerin siis syrjäyttää nyt ainakin ne testit jollei ihan koko naamakirjaa.
Vielä vähän kohmeessa kirjoittamisen suhteen kun pidemmän aikaan vain vastaillut kysymyksiin "1. Minkälaisessa talossa asut? 2. Mitä musiikkia kuuntelet? 3. Minkä ikäinen olet?". Ei siis ole paljoa tarvinnut päätä vaivata kun kysymykseen voi vastata max 2 sanalla joten toivottavasti voit hyväksyä sen selityksenä (vaikka huononakin) tälle harvinaisen yksinkertaiselle runoilulle.
Mutta kun eilen kumosin useammankin tekemäni päätöksen "!en enää ikinä!" niin tänään teen uuden päätöksen ja lupaan ja vannon yrittäväni pitää tästä blogista hyvää huolta ja kirjoittaa tänne vähintään joka viikko jotain.. huh.. se olikin isompi lupaus jo, mutta tehty mikä tehty. Meinasin myös luvata opetella suomen kielioppia mutta jos ei nyt kuitenkaan liioteltaisi.. ministeps.
Katotaan mitä saan aikaiseksi :P
Niitä vanhoja turinoita jollei ole lueskellut niin nehän löytyy osoitteesta http://irc-galleria.net/blog.php?nick=ScitSouSitRus
Vielä vähän kohmeessa kirjoittamisen suhteen kun pidemmän aikaan vain vastaillut kysymyksiin "1. Minkälaisessa talossa asut? 2. Mitä musiikkia kuuntelet? 3. Minkä ikäinen olet?". Ei siis ole paljoa tarvinnut päätä vaivata kun kysymykseen voi vastata max 2 sanalla joten toivottavasti voit hyväksyä sen selityksenä (vaikka huononakin) tälle harvinaisen yksinkertaiselle runoilulle.
Mutta kun eilen kumosin useammankin tekemäni päätöksen "!en enää ikinä!" niin tänään teen uuden päätöksen ja lupaan ja vannon yrittäväni pitää tästä blogista hyvää huolta ja kirjoittaa tänne vähintään joka viikko jotain.. huh.. se olikin isompi lupaus jo, mutta tehty mikä tehty. Meinasin myös luvata opetella suomen kielioppia mutta jos ei nyt kuitenkaan liioteltaisi.. ministeps.
Katotaan mitä saan aikaiseksi :P
Niitä vanhoja turinoita jollei ole lueskellut niin nehän löytyy osoitteesta http://irc-galleria.net/blog.php?nick=ScitSouSitRus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)