Mun piti kirjottaa sitä tätä ja tota. Tietysti. Vähintäänkin nuo, mutta taisin unohtaa kaiken

pörröpäät 80luku teinit

pikkutyttö isosisko ihan hirveetä

pimpula ^^

piirrustaminen onnistumisen ilo

painajainen vartijat kissat mattokutomo ystävä kissatappelu häkkikellari väestösuoja

---

Joskus ennenkin miettiny, mutta siis teinit on ihania. Ne on niin surullisen hupaisia ja hellyyttäviä. Kun teki ihan mitä vain niin se vedetään yli. Tyylistä tietoakaan mut fiilistä senkin edestä! Olen kateellinen. Tosin tässä ns. "aikuisuuden" kynnyksen ylityttyä jos on teineillyt niin kyllä siitä on sanomista tullut välittömästi. Ei aina minulle yksinäni, mutta kuitenkin. Hulluttelu on kivaa! Ei sellanen oo oikein sallittua muka enää. Pitää muka ymmärtää käyttäytyäkin silloin tällöin.. Tahtoisin niin kovin maalata silmät mustaksi, värjätä pääni ihan blondiksi ja leikata sen samoin sekä pukeutua kuin Michael Monroe.

---

Eräs ihana tapaus tuli vastaani yksi päivä. Olin kassalla töissä. Yleensä siinä juuri asiakkaat mitään höpöttele, mutta tämä nuori neiti (~13v) aloitti välittömästi kertomaan elämästään. "Hei tiiäks, mun isosisko ostaa ihan kaiken täältä! Siis sil on tämäkin! Ja sitte tiedäks sä sen tuotteen? (joo..?) No sillä on sekin!" Olin aivan puulla päähän lyöty enkä oikein tiennyt mitä tälle neidille kuuluisi sanoa joten vastasin lopulta aivan kaikkeen tyylillä "Ihan totta! Aijaaa!". Toimi ku häkä.

Nuori neiti jatkoi paapatustaan kuin olisi koko shoppailun ajan hetkeä jolloin hän saisi kertoa kaiken siskostaan ja tämän hirmuisesta shoppailu vimmastaan myyjälle. Lopulta nuori neiti totesi kuitenkin, että "Noh, onneks mun sisko asuu -jossain ympäri pyöreesti sanottuna kauempana-.". No niimpä! Teillä ois muuten ihan samanlaiset vaatekaapit! "No nii-i! Kamalaa! Mut kiitti, moimoi!" Musta tuli tän nuoren neidin fani välittömästi. Ihana ihminen.

---

Olen pimpula.

---

Oon onnistunut jälleen piirtämään. Luovuus löytynyt ja kirjottaminenkin alkaa näköjään jo pikkuhiljaa ottamaan tuulta alleen. Sanoisinko että vuosi paranee loppua kohden!

---

Näen eri häröjä unia nykyään! Ihan hulluja! Ja yleensä ne herättää nimenomaan puolen tuntia ennen herätyskelloa.. Ärsyttävää!

Viime yönä "heräsin" siihen että ovikello soi. Menen avaamaan oven ja sieltä löydän kaksi vartijaa (tuttuja kavereita kyllä töistä -aiemmin kommenteissa mainittu karvanaama ei kuulu tähän joukkoon). Tarkalleen muista mitä siinä kävi, mutta he olivat mulle hyvin hyvin vihaisia jostain mitä en ollenkaan ymmärtänyt. Tyylillä että mulla on väärän väriset silmät tai olen liian lyhyt tjms.. Haukkuivat mut kuitenkin aivan lyttyyn tästä hyvästä. Pirhana äijiltä löyty muuten ääntä. Pakko sen verran antaa pojoja jopa.

Kun olin sitten herroista päässyt eroon/he olivat saaneet huudettua tarpeekseen käsittämättömyyksiä, lähdin ystäväni kanssa (joka ilmeisesti oli ollut luonani yötä..?) kohti väestösuojaa talon kellarissa. Phoebella (tämä ko. ystävä) oli myös kissa jostain syystä mukanaan. Jostain syystä olimme myös menossa sinne väestösuojaan ilmeisesti mattokutomoon töihin tai ehkä kurssille.. mattopuita sielä ainakin piti olla ja kait siellä kutimetkin olisi löytynyt.

Kuitenkin kun avasimme väestösuojan oven Phoeben sylissä kissa nosti välittömästi karvat pystyyn ja alkoi sähistä. Siellä oli ihan käsittämättömän paljon kissoja! Ja ne ei yhtään tykänny meistä.. Ei yhtään.. Tässä kohtaa kuitenkin heräsin enkä päässyt katsomaan miltä tämä häkkikellarissani oleva mattokutomo oikeasti näytti. Harmi.

---

AHDISTUNEEN PÄIVÄKIRJA
Maanantai oli kamala,
niin oli tiistaikin,
keskiviikko ei ollut sen parempi,
torstai oli entistä surkeampi,
perjantaina tuntui aivan hirveältä,
lauantai oli yhtä sykkyyttä,
sunnuntai oli kaikista pahin.
Kaikki päivät ovat samanlaisia,
kunnes annat minulle anteeksi.

Dodiih. Ei mulla muuta tainnut tänään ollakaan. Et heissun heeei!

I'm a broken doll and you're the puppeteer

Jälleen kerran sellainen olo kuin olisi saanut kaamean kasan nallekarkkeja mutta joku olisi syönyt kaikilta päät pois. Älytön kiusanhenki.

Muutamassa sekunnissa taannuin viisitoistakesäiseksi. Kaksi tuntia eteenpäin ja olen eläkkeellä. Elämän tuskin voisin kuitenkaan sanoa vilahtaneen silmissä. Tylsä se olisi jos näin kävi.

Ei sen enempää tänään. Menen nyt lueskelemaan kirjastotätin mukaan kirjaa jota ei voi keskeyttää. Täytyy toivoa että meillä on kirjojen suhteen samanlainen maku. 

En suostu syömään, nukkumaan,
puhumaan, hymyilemään enkä
vaihtamaan sukkia,
ennen kuin annat minulle anteeksi.
Muut toivovat, että päästät minut piinasta
- ja pian!

Silmissäsi on vikaa.

On paljon helpompaa kirjoittaa silloin tekstejä tänne, kun on oikeasti tapahtunut jotain mistä haluaisi kirjoittaa. Kun mitään ei tapahdu eikä oikeasti ole mitään asiaa niin on hyvin vaikea suoltaa tekstiä tyhjästä.

Sen verran kuitenkin voisin tällä kertaa mainita että olen idiootti. Ja känniääliö. Ennen kaikkea känniääliö. Noh, sattuuhan näitä. Varmasti. Tottakai. Silloin tällöin.. ei ehkä näin usein, mutta niih.. Sattuuhan näitä.



Ostin sinulle ruusun
pyytääkseni anteeksi.
Olisi pitänyt ostaa kaksi.