Ojasta allikkoon ja takaisin

Punaviiniä. Tiskikone päällä. Pesukone ladattu. Valmiudessa. Minä. Valmis.

Herätyskello pärähtää soimaan keittiössä viittä vaille kuusi aamulla. Avaat toisen silmän ja miettien mikä vuosituhat on meneillään. Liian aikaista. Nouset murinan säestämänä sängystä nivelet natisten sammuttamaan tuota nykyajan hirvittävintä keksintöä. Ilman herätyskelloa tuskin kukaan olisi tarpeeksi ilkeällä tuulella niihin muihin. 

Vetäessäsi peiton koiran päältä mietit kuinka naiivi olit kun muutama vuosi aiemmin ajattelit saavasi jatkossa aamuisin pusuja, hellyyttä ja energiaa toisen iloisesta aamutervehdyksestä. Pah. Koira on oppinut talon tavoille. 

On lokakuun ensimmäinen päivä. Syksy on nyt täällä. Aamulenkillä sait vihdoin silmiä hieman auki ja lähdet töihin. Palaat takaisin koska unohdit eväät. Lähdet töihin. Palaat takaisin koska unohdit puhelimen. Mietit uskallatko lähteä töihin. Lähdet. 

Ikkunat on jäässä ja pääset syksyn ensimmäistä kertaa skrapaamaan. Tätä se on sitten loppuvuosi. Jää lähtee helposti. Ei se niin kamalaa ollutkaan kuin aiemmilta vuosilta muistit. Liioittelua. Istut autoon ja toteat ettet näe ulos. Ikkunat ovat jäässä. Sisäpuolelta. 

Uhmaten järkeä lähdet ajamaan. Olet hyvissä ajoin ja haluat juoda aamukahvin ennen vuoron alkua. Saavut pikatien laitaan. Rekkoja. Joka suunnalla. Liikenne seisoo. Kaikki edessä olevat autoilijat näkevät saman ja tekevät u-käännöksen. Soitat töihin. Olet myöhässä. 

Puolessa välissä matkaa syttyy bensavalo. 

Kotona työpäivän jälkeen toteat ansaitsevasi lasin punaviiniä. Rentoutua. Lasillinen jää puolitiehen. Sinulla alkaa hammassärky.

Kissakoiria ja Marilyn Monroe hetkiä..

Olen monta kertaa kuullut ihmetystä niin ystäviltä, sukulaisilta kuin tuttaviltanikin, valinnasta ottaa koira. Monelle varmaankin omakohtainenkin kokemus lemmikkiä valitessa nämä eri tuttavien kysymykset "Oletko nyt aivan varma?", "Eikö siitä ole kauhea vaiva?", tai suorasukainen "Minä en ainakaan koskaan ottaisi!". Etenkin ennen koiran kotiutumista pentuna kennelistä, kuulin nämä samaiset kysymykset itsekin. Ninkuin jokin voisi mieleni muuttaa kun se jotain on kerrankin päättänyt..

Nykyään kysymysten luonne on muuttunut melkoisesti. Chika on hurmannut kaikki epäilijät ja todistanut olevansa kaiken vaivan arvoinen. Nykyään se mitä kuulen usein onkin ihmettelyä "Kuvittelin aina että sinä, jos joku, ottaisit kissan etkä koiraa!". Sitähän sanotaan että koira kuin omistajansa, on siis taas hetki kertoa hieman lisää Chikasta. 

Chika, nimi on japanilainen naisen nimi, joka tarkoittaa kauneutta ja viisautta. Urban Dictionary kertoo sanasta Chika; is a girl whos very hip, crazy and fun loving, all the guys love to be with her, shes one of the kind. Etsin japanilaista nimeä nimenomaan sen takia että niillä on yleensä jokin merkitys. Tämän nimen päätin lopulta rodun luonnekuvausten, kennelin omistajan kuvauksesta pennusta sekä fiiliksen perusteella itse tavatessani pennun ensimmäisen kerran. Nimi sopii kantajalleen kuin nakutettu.

Niille joiden mielestä minulle sopisi paremmin kissa;

Chika kiehnää itseään jalkojani vasten saadakseen huomiota ja rapsutuksia. Katsoessani telkkaria Chika usein makoilee niskani takana tuolin selkänojalla. Yksi suosittu leikki on kärpästen pyydystys. Terrierille tyypillisesti Chika on hyvin itsenäinen, jääräpäinen ja haluaa aina ruopia itselleen pesän ja nukkua kuin kolossa/luolassa. Inhoaa vettä ja harrastaa aamujoogaa. 

Sisälle en ole viitsinyt opettaa käymään laatikolla mutta eiköhän kylmää ja sadetta inhoava pikkuluffe tuon melko nopiaan hoksaisi. 

Jälkiviisautta jaettavaksi; Liehuvaisessa hameessa ei kannata välttämättä mennä koiran kanssa lenkille. Kun toinen käsi on varattu talutushihnalle niin tuulenpuuskan sattuessa saattaa Marilyn Monroe-momentti eskaloitua vähän turhankin kanssa. 

Puheripuli ja rikkinäinen puhelin

Perjantain aatoksia..

Meinasin kirjoittaa, että tänään ei mikään mennyt niinkuin piti, kunnes tajusin, etteihän mulla alun perinkään ollut tälle päivälle mitään suunnitelmia. Yhtälö ei siis toimi.

Joka tapauksessa kirjoitan tätä nyt sängyllä pieneen muistivihkooni illalla, koira peiton alla tuhisten kylkeen liimaantuneena. Ja vielä ihmettelin miksi olen sinkku. Aamulla yksin herätessä löytää kortsupaketin paloja sängyltä.. Mustasukkainenhan Chika ei sentään ole muuta kuin muista koirista.. ja kissoista.. ja lapsista.. sekä aamukahvista.

Alun maneereista huolimatta tänään oli oikeastaan todella kiva päivä! Mummun kanssa haettiin mansikoita torilta, melkein jopa sain pakattua tavaroitani kasaan (muutto tänään lauantaina), ystäviä kävi kahvilla, katsoin kyynelehtien stand up-komiikkaa juutuubista ja leikin rikkinäistä puhelinta jokilaivassa. 

Hirvittävästä sosialisoinnin tarpeesta huolimatta en kuitenkaan lähtenyt oikein viihteelle ja siksi kait nyt tämä tarinointikin. Päivä oli jotenkin liian kiva päätettäväksi yökerhoon. Siellä ehtii juosta talvellakin. Mutta kun on kotona yhdentoista jälkeen niin juttua olisi vielä! Tai niin kuin varmaan on käynyt jo selväksi niin mitään sanottavaa ei ole, mutta kun ei osaa olla hiljaa!

Sukuvika. Äitienpäiväkakkukahvit = äiti, mummu, minä, veli ja veljen tyttöystävä (voi raukkaa minne joutui). Jollei vähintään 3ihmistä puhu päällekäin, todennäköisesti eriaiheesta, niin sitten on jonkin sortin mykkäkoulu meneillään. ...tai krapula. Varmaan yksi syy miksei meillä koskaan ole sen suurempia sukukokouksia. Meteliä olisi niin paljon että pitäisi hakea viranomaisilta luvat ja ilman korvatulppia korvissa soisi viikon.

Jännittävyyksiä #11

Päivän jännä fakta;
Blogin kirjoittajan koira on tänään 1-vuotias. Paljon onnea Chika!

Pikkupossu seikkailee jälleen

Kyllä tuo koiran elämä on vaikiaa.. Chika täyttää tasan viikon päästä vuoden ja paljon on ollut taas ihmetyksen aiheita. Kerron aina kaikille kuinka koirani on niin hirmuisen fiksu, mutta välillä tulee sellainen olo että niin on kyllä koira kuin omistajansa ja kannattaisi siitä koiran mielettömästä älykkyydestä olla ihan hiljaa vain. 

Keväällä syntyneelle pennulle luonnollisesti tuo ensilumi oli perin jännittävä kokemus ja lumikasoissa hypittiin kengurunloikkaa kun tassut paleli eikä oikein tiennyt miten tuohon uuteen kylmään ja pöllyävään materiaaliin pitäisi reagoida. Tästä selitys myös lempinimeen rimppakinttu-hyppyrotta.. Rakkaalla lapsella monta nimeä.

Nyt keväällä onkin vallan toisenlaiset ongelmat.. Mistä löytää se viimeinen lumikasan ripe johon voi tehdä sitten tarpeensa? Tätä menoa mun täytyy lähteä hakemaan lumenkasauspaikoilta jätesäkeillä lunta ja tunkea kaikki sukulaisten pakkaset täyteen niin Chika pärjää taas talveen asti.. Ei kelpaa kurainen maa ei.

Chikallahan on myös hieno oma matkalaukku petinä, mutta miksi ihmeessä kun voi tulla myös peiton alle kylkeen kiinni köllöttämään. Täytyy myöntää että tässä asiassa Chika osasi pelata korttinsa melko hyvin. 

Alkuun hän meni suht kiltisti omalle paikalleen nukkumaan, mutta nukahtaessani kömpi sitten välittömästi viereeni nukkumaan enkä huomannut asiaa ennenkuin aamulla katsoin että ketä se sieltä peiton alta kurkkii.. Nyt olen jo niin tottunut siihen, että tuntuu pikemminkin omituiselta jos Chika ei siinä vieressä ole. Mukavampihan se aina on jonkun toisen viereen käpertyä.

Aamulla sitten usein pallo täynnä intoa leikkimässä! Siittä aamun leikkien jäljiltä otsaani komistamasta suurehkosta ja tummuvasta kuhmusta tähänkin tekstiin oikeastaan inspiraationi sain.. ei kannata puhallella tai päristellä Chikan naaman edessä, hih, tällä kertaa kolahti hyvin. Koira vain reagoinut mitenkään? Luupää mikä luupää ♥

Chikasta tullut kaikin puolin mahtava matkakumppani, hyppää itse auton takapenkille omalle paikalleen eikä vierasta bussia tai junaakaan. Lenkeilläkin köpöttelee todella nätisti vierellä, vaikka kävellessä meinaa vetää kun vauhti ei millään pienelle riitä.

Todella sosiaalinen tapaus joten vapaana voi oikeastaan kuitenkin pitää vain jos ei muita ihmisiä ole kuulo tai näkö etäisyydellä. Ihmisiä nähdessä kun tulee se käsittämätön into päälle, korvat kiinni ja laput silmillä - kohde lukittuna, rapsutukset mielessä..

Jos kuvissa näkyvä mustanruskea viirupää siis joskus hyökkää jalkoihisi - ole huoletta, tapaus on kiltti, mutta yksinkertainen. Jos haluat leikkiä niin päristele vaikka huuliasi, heiluta käsiäsi tai ole vaikka vain paikallasi. Eiköhän tuo hölömöläinen jotain siitäkin keksi.

Well, Caesar liked Brutus and look where it got him..

Katsoin juuri elokuvan Vanity Fair jossa otsikkona tässä virkaa tekevä lause oli. Mainio! Elokuvasta itsestään en osaa päättää oliko se masentavin, realistisin vai toiveikkain elokuva pitkään aikaan.. 

Paluu kuitenkin muutama päivä menneisyyteen. Ote rakkaasta 'reissuvihostani'.

13.02.2013

Sokkotreffit klo 18.00

Sokkotreffit päivää ennen ystävänpäivää. On tämäkin.. Kello on 17.43 ja valot hämärrettiin. 

Kysyin Mikalta, että mitä kuuluu laittaa päälle treffeillä kun ei edes tunne toista ihmistä. Mika neuvoi lähtemään jätesäkissä, ilman meikkiä ja hiukset sekaisin. Kertoisi kuulemma parhaiten siitä tykkääkö treffikumppani oikeasti minusta luonteeni takia.

Lähtisinkö kuitenkaan koskaan keskustaan normaalisti suttuisen näköisenä jätesäkkiin pukeutuneena? Tuskin. Joten eikö se silloin myös olisi huijausta? Kaveri pitäisi minua varmasti sekopäänä ja jollei niin minä tod näk pitäisin häntä vähintäänkin kylähulluna. 

17.59 jännitys tiivistyy..
---

Tiivistyihän se.. ei tosin tavattu tuon treffiseuran kanssa sinä iltana.. Muutaman päivän päästä kylläkin kun minut kutsuttiin kahvin sijaan koirien kanssa iltalenkille.

Voisi kuvitella että stressaamisen aihetta olisi ollut silloin vähemän kun lenkistä kuitenkin vain kyse, mutta ei.. Koiran olin vienyt hoitoon samana aamuna, ulkoiluhousuja en omista kuin lasketteluun ja ainokaisista lenkkareistani tuo samainen hoitoon päässyt kultamussukka oli syönyt kengännauhat..

Kunnialla selvisin kuitenkin kun vanhasta viisaantuneena -ihan vinkkinä teille muillekin- olin tällä kertaa vaihtanut puhelinnumerot treffikaverin kanssa ja täytyy myöntää että seura olikin varsin miellyttävää (täytyy lakata katsomasta 1800-luvulle sijoittuvia elokuvia...).

Ja vielä loppuun tosi tarina. Australiassa tutustumani hollantilaisen ystävän kanssa käyty keskustelu eilen facebookin ihmeellisessä maailmassa:

Stefan: I remember the first thing I said to you :d

Me: Do you? what was it?

Stefan: I said: Hello there! You are a little girl!
Then you said: Yeah, my dad is a midget
...so it was not quite the best opening line

Me: hahahhahah that does sound like me tho!

Stefan: You were always smiling... There were not a lot of peple who dit that when they picked tomatoes for 10 hours

Me: aww Had so much fun with you guys although the job was what it was

Stefan: yeah that is true! Were some nice people there. I still miss it sometimes though. But I am really glad I have had it, it was a wonderful experience, but I would not go to Australia to word there again!

Me: true! So great experience but never again
oh, and for the record... my dad wasnt a midget that was just a joke..

Stefan: Hahaha you are nuts!
Until today I have still believed that story
Told it to about 100 people. And they all have th wrong information PP

Me: thank you Stefan!!! you really made my day!

Stefan: I am glad to hear that.. All I had to do was be misinformed for the last 3 years.. Haha
That is truly totally awesome my friend!!

-Alan ymmärtämään miksi minua pidettiin vähän omituisena.. Aut armias mitä muuta ihmiset on ottaneet totena!

Koiran elämää

Hei, olen Chika, 8kk vanha Englanninkääpiöterrieri eli rodultani tuttavallisesti Enkku.

smile!

Painoa minulle on kertynyt reilu 6kg, millä ilveellä ja minne sen olen piilottanut on emännälleni täysi mysteeri. Olen pysynyt hyvin hoikkana, vaikka syönkin vähän kaikkea mitä eteeni tulee. Minulla on kuitenkin hyvin hienostunut maku erilaisten kankaiden suhteen ja kelpuutankin pureskeltavaksi vain kaikkein laadukkaimpia vaatekappaleita.

Ensimmäiset juoksut minulla päättyi juuri, vaikka eipä tuosta jälkikasvusta kait tarvitse murehtia sillä söinhän emännän e-pilleritkin. Hyvä näin, en oikein välitä pienistä lapsista kun ne on niin arvaamattoman tapaisia. Olen vähän tällainen viirupää, rimppakinttu hyppyrotta, suunapäänä joka puolella.

Vaikka lapset hieman pelottavatkin niin mitä sosiaalisempi elämä, sen parempi! Onnellisena nukahdan väsymykseen päivän uusien ihmisten ja tilanteiden parissa, aika maratonin saat kanssani juosta jos pelkällä lenkillä meinasit saada minut väsähtämään.

Tänään meillä oli pesupäivä. Hoitoaineeni nimi puhukoon puolestaan 'So spoiled'. Tuoksun nyt vanilijalta ja turkki kimmeltää kuin twilightissä konsanaan, ah autuutta! Huomenna on kuulemma siivouspäivä ja pääsen taas haukkumaan kilpaa imurin kanssa! Se se vasta on hauskaa!

Taitaa tuo sitä kynsien leikkaustakin taas suunnitella, mutta katotaan josko tällä kertaa pääsisin karkuun.. Joka kerta sitä täytyy ainakin kokeilla! Osaan olla todella itsepäinen, mutta niin kyllä tuo emäntäkin.. Harmillinen takaisku. Useammankin kerran päät kolisseet yhteen.. kirjaimellisestikin.

Chika kiittää ja kuittaa.