Legen...wait for it.... dary!!

And here's the mini-cherry on top of the regular cherry on top of the sundae of awesomeness that is my life. 

-Barney Stinson

Tämän hetkinen elämäni... Hirvittävä määrä jatkuvalla syötöllä How I Met Your Mother jaksoja. Syynä ettei tännekään mitään ole ollut kirjoitettavaa. Tai oikeastaan siihen että tekstit on laukun pohjalla (kumma tapa kirjoittaa aina luppoaikana, esim kahvilassa, kuittien taakse ajatuksia, joista sitten kokoan tänne jonkinnäköisen tekstikollaasin.. jos löydän ne vielä) enkä ole saanut kirjoitettua niitä puhtaaksi tänne.

Viimeviikko meni oikeastaan treenaillessa. Aamut kävin töissä paimentamassa yläkoululaisia rääväsuita tai opiskelin kotosalla epsanjaa ja illat lauleskelin menemään lauantaina ollutta keikkaa varten treenaillen. Sunnuntaina päätin rentoutua a la Henna ja tein itselleni kunnon pääsiäistipumeikin. Laittauduin varmaan puolitoista tuntia, kun kiharsin hiuksetkin, enkä poistunut koko päivänä kotoa kuin koiraa ulkoiluttamaan.. Käy se tietysti niinkin. Ja siis joka välissä hirveästi How I Met Your Mother jaksoja. Kertoo jotain että aloitin viimeviikolla sarjan katsomisen Netflixissä ja nyt on menosssa Season 2 Episode 21.. Hups. 

Minkä takia ei kannata lähteä extemporematkalle 1.4? Koska ketään ei usko sinun oikeasti olleen missään. Tässä nyt kuitenkin hieman todistusaineistoa;

 Vähintäänkin kummallisia kylttejä..

Salainen heikkouteni... arkkitehtuuri♥ ..laitetaan siitä vielä pari lisää.

Katsoin pitkän aikaa (ohi ajettaessa niin että ehdin ottamaan siitä vielä kuvankin) että mikä tuossa talossa on oikein omituista...

Kävin siis extempore pikavisiitillä Viron Tartossa serkkuni kanssa enoa moikkaamassa. Vuosiin vuosiin ole Virossa käynyt ja voi kun se yllätti mieluisasti! Rakastan tosiaan arkkitehtuuria ja sitä siellä oli jos jonkinnäköistä. Jos jokin jäi mieleen niin se että upouusi mieletön arkkitehtuurinen aarre, saattoi olla jonkin aivan räjähtämispisteessä olevan vanhan murjun vieressä. Kaikkialla näkyi historia melko selkeästi, mutta jotenkin se vastakohtaisuus juuri oli viehättävää. Serkkupoika ajatteli että oon aivan tärähtänyt kun otin kuvia jopa rekan päällä olleista rehupusseista ja bussipysäkeistä.

Hieman reilu 24h reissu josta autossa tuli kulutettua n. 12h. Ei näitä kahta kyllä saisi päästää mihinkään.. Ja jos jokin on kulttuurielämys niin kokeileppa joskus Tallinnanlaivaa selvinpäin.

Mites se tarinointi taas menikaan..

Osa 1

Ennen kuin lahdin Matkalleni olin 21-vuotias vaatekaupan myyja, naiivi, sinisilmainen, oman asunnon omistava, seikkailun haluinen, herkka ja hiusrajaa myoten rakastunut.

Sinisilmaisyys ja naiveus jattivat minut jo ennen kuin ehdin kotirappusilta ottamaan askelta suureen maailmaan ja katselin niiden peraan hammentyneena. Katkerana, pettyneena ja hieman vihaisena.

Kuinka ketaan kehtaa hoynayttaa sinisilmaista, kaikkia rakastavaa holmoa?

-retorinen kysymys.

Tasta on nyt abauttiarallaa 5kk. Olen 22-vuotias ja edelleen seikkailun haluinen.

Noin yhteenvetona mita kaikkea olen ehtinyt nakemaan. Kieroutuneita ihmisia, valtavan suloista ja hammentavaa odottamatonta mustasukkaisuutta, upeita tuliesityksia, katutaidetta, valtavaa ystavallisyytta, kadehdittavia elamanasenteita, vahingollista ja kivuliasta narsismia, manipulointia, eraan mukavan oloisen herran kuoleman, selviytymistarinoita, hukkuneita lapsyja, mammoja bussipysakeilla kertomassa tarinoita perheestaan, kissoistaan tai elamastaan.  Kuten on terveita lapsia maailman joka kolkassa niin niin on myos tarinointia rakastavia vanhoja mammoja joille ei valttamatta ole lainkaan tarkeaa loytyyko yhteista kielta kunhan on ymmartavan nakoinen, hymyilee ja nauraa suurinpiirtein oikeassa kohdassa.

Olen ollut tana vuonna menossa yliopistoon lukemaan taiteita, Hotelli- ja ravintola-alalle, enka kouluun ollenkaan.  Olen asunut  yksin, mummun kanssa seka Australiassa milloin kenenkin kanssa. Suunnitellut reissaavani Aasiaa ympari, Uuteen Seelantiin, Kanadaan, Hawaijille ja ties minne..

Ajatuksia reissun paalla kertyy niin paljon ettei niita millaan saa kaikkia kirjattua ylos.

Tanaan leikin paivan huippumallia rikottaen kaiken mihin koskin siina valissa. Huomenna Matkani jatkuu taas. Kohti tuntematonta, tuntemattomassa seurassa, tuntemattomalla aikataululla.

Nyt kuunnellessani kerrossangyn ylapunkassa nostalgisesti vanhaa holvikirkkoa, sangyn tasaisen rytmikkaasti heiluessa puolelta toiselle valilla kolahtaen seinaan,  en voi olla miettimatta kuinka paljon seka elamani vuodessa, etta yhteismajoitus rippikoulu ajoilta, on muuttunut.