Ojasta allikkoon ja takaisin

Punaviiniä. Tiskikone päällä. Pesukone ladattu. Valmiudessa. Minä. Valmis.

Herätyskello pärähtää soimaan keittiössä viittä vaille kuusi aamulla. Avaat toisen silmän ja miettien mikä vuosituhat on meneillään. Liian aikaista. Nouset murinan säestämänä sängystä nivelet natisten sammuttamaan tuota nykyajan hirvittävintä keksintöä. Ilman herätyskelloa tuskin kukaan olisi tarpeeksi ilkeällä tuulella niihin muihin. 

Vetäessäsi peiton koiran päältä mietit kuinka naiivi olit kun muutama vuosi aiemmin ajattelit saavasi jatkossa aamuisin pusuja, hellyyttä ja energiaa toisen iloisesta aamutervehdyksestä. Pah. Koira on oppinut talon tavoille. 

On lokakuun ensimmäinen päivä. Syksy on nyt täällä. Aamulenkillä sait vihdoin silmiä hieman auki ja lähdet töihin. Palaat takaisin koska unohdit eväät. Lähdet töihin. Palaat takaisin koska unohdit puhelimen. Mietit uskallatko lähteä töihin. Lähdet. 

Ikkunat on jäässä ja pääset syksyn ensimmäistä kertaa skrapaamaan. Tätä se on sitten loppuvuosi. Jää lähtee helposti. Ei se niin kamalaa ollutkaan kuin aiemmilta vuosilta muistit. Liioittelua. Istut autoon ja toteat ettet näe ulos. Ikkunat ovat jäässä. Sisäpuolelta. 

Uhmaten järkeä lähdet ajamaan. Olet hyvissä ajoin ja haluat juoda aamukahvin ennen vuoron alkua. Saavut pikatien laitaan. Rekkoja. Joka suunnalla. Liikenne seisoo. Kaikki edessä olevat autoilijat näkevät saman ja tekevät u-käännöksen. Soitat töihin. Olet myöhässä. 

Puolessa välissä matkaa syttyy bensavalo. 

Kotona työpäivän jälkeen toteat ansaitsevasi lasin punaviiniä. Rentoutua. Lasillinen jää puolitiehen. Sinulla alkaa hammassärky.

Kun tiistai muuttui maanantaiksi..

Epäilen, että ongelmanani tänään on ollut se, että unohdin koputtaa puuta eilen ajoissa ollessani niin häkeltyneen onnellinen upeasti sujuneesta maanantaista.

Heräsin maanantai-tiistai välisenä yönä siihen että puhelin, joka on yleensä tyynyni alla, tipahtaa kolahtaen kulmaluulle.. Seuraava havahtuminen on kun puhelin, tällä kertaa yläselän alla, pärisee kiinni menemisen merkiksi, vaikka on edelleen latauksessa.. Mitäköhän taas on pieni ihminen unissaan hääräillyt.. Ja etenkin kuuluuko tässä epäillä omia unenaikaisia tekemisiäni vai onko puhelimellani oma elämänsä? Tämän yön perusteella en vielä osaa sanoa, mutta herätyskellon soittaessa tuli tovi jos toinenkin ihmeteltyä kulmassa komistelevaa pientä kuhmua. 

-Muahahaa, lisää pöllöjä.-

Maanantain tyyppisesti huomaan että -jippijaijee- olen vihdoin saanut kaikki työttömyyspäivärahaan tarvittavat liitteet haalittua kasaan (voi ikuisuusprojekti sentään) ja voin pistää liitolle postia kunnes -tattadadaa!- skanneri on sanonut yhtäkkiä itsensä irti.. Tai kyllä se päälle menee ja juttelee mukavia, mutta on ilmeisesti mykkäkoulussa tietokoneen kanssa. Ei o taidettu pitää yhteyttä vaikka luvattu.. Liian pitkä aika kun viimeksi ollut USB piuha kiinne. Ota noista sitte selkoa! 

Hieman taikauskoinen kun saatan joskus olla, otin vähintäänkin vainoharhaisena tämän jälkeen kaverin neuvosta vaarin; Älä käytä tänään epilaattoria. Ei sillä että sellaista omistaisinkaan, mutta jo se ajatus mahdollisesta epilaattorin pärähtämisestä sai kiertämään kaukaa kaikki mahdolliset paikat joissa moisia olisi ollut edes myynnissä.

 

Muuten päivä meni sitten onneksi todella kivasti! Mitä nyt töihin laitoin suloiset ballerinat jalkaan jonka takia kantapäät tuntuu vielä 4h töiden loppumisen jälkeenkin olevan kuin tulessa. Pikkuvikoja. Enempi tuo koneiden sielunelämä jännitti - onhan aiheesta kuitenkin tehty elokuva jos toinenkin...

Saa katsoa mitä tuleva yö tuo tullessaan..

Kauniita unia ja hullunkurista keskiviikkoa!