Saanko luvan? x3

En pidä siitä jos minut tuodaan kesken kaiken pois tanssilattialta. Eikä asiaa auttanut tippaakaan syy "kun sä olet liian ihana"...ja tuossa keski-iän ylittäneen miehen kommentissa ei ollut sarkasmin häivääkään. HYI!

Noin puolituntia siinä meni ennnen kuin sain uskallusta palata tanssimaan, tuoppi piti juoda ensin tyhjäksi vaikka seuraava tanssipari olikin varsin mieluinen - ystäväni iipu. Tanssipari oli totta tosiaan mieluinen sillä viihdyimme tanssin pyörteissä tunteja! Välillä tietysti oli hyvä käydä hieman puuteroimassa nenää ja ulkona viilentymässä. Voin kuitenkin sanoa että tätä tanssipariani on vaikea päihittää hauskuudessa.

Kolmas oli viedä jalat alta. Ne oli illan viimeiset hitaat. Olisi varmaan vienytkin, mutta onnekseni tai harmikseni (joku viisas joskus sanonut että menetetty rakkaus on parempi kuin ettei kokisi rakkautta lainkaan.) näin kyllä heti pöydässä jo sormuksen  nimettömässä ja kuulin vihjailut toisaalta kotona odottavisa pikkuisista. Hymph! Siinä oikea löytö.. Pah. Sallin kuitenkin hetken hurmoksen hitaita tanssien salvaksi ensimmäisen tanssiparin tuomiin enemmän puistattaviin kuin verestäviin haavoihin. Sitä voisi luulla että ihanaksi kehaiseminen olisi mukavaa kuultavaa, mutta näköjään kaikella on tosiaan rajansa!

Parteri 1 "Saanko hakea sua vielä uudelleen tanssiin?".....APUA!

Hauskaa kanssa horsman hän rentun ruusu on, hänet löysin tuolta kotiovelta..

Miten se nyt taas menikään.. siis tulin Tampereelta pösöllä, lähdettiin baariin corollalla ja pihaan jäi audi. Ihan oli looginen juttu!

Tavoite oli pitää ihan hirvittävän hauskaa ja sitä totta tosiaan tehtiin! Hymyilen varmaan ensivuonnakin tätä iltaa muistaessani. En muista koska olisi viimeksi ollut niin loistavaa seuraa, niin mahtava bändi ja ja ja... no niin mieletön ilta! Superlatiivisuperlatiivisuperlatiivi-ilta siis! Ja hei, oltiin selvinpäin! Kyl Turku on ihana paikka käydä nyt kun täällä ei enää asu :D

Sitten loppu kevennys;

Mitä yhteistä on soijalla ja hieromasauvalla? -Molempia käytetään oikean lihan korvikkeena.

Näihin mietteisiin, tuitui! ^^

Varoitus, pahanlaatuista hypetystä.

Päivän piristys oikein! Olen pahoillani. Olen meinaan aivan järisyttävän onnellinen tällä hetkellä! Miksi? Mistäs sen taas tietäisin, ei kai semmoinen ole oleellista.

Pikku hiljaa asiat alkaa tippumaan kohdilleen ja nyt kulttuurishokit kärsittyäni voin aidosti sanoa, että on se kiva olla Suomessa taas. Ystäväni sanoin; löysin sisäisen majavani! Sellainen hyppäsi eräs päivä nurkan takaa aivan yhtyllättäen ja hyökkäsi päälleni, kertoi että voi olla myös iloinen ja minä uskoin.  Välillä ajattelen itsekin, että olen mä ihmeellinen kylähullu kun hymyilen bussissakin ulos katsoessa hämärään syysmyrskyä.

Minkä takia muuten suomalainen pyytää herkästi anteeksi jos ei ole mitään valitettavaa? Kaikki on tällä hetkellä niin hyvin kuin olla ja voi ja mä pyydän sitä anteeksi. Olenko se vain minä vai onko se jotenkin kieroa?

Ja lisää hypetystä.

HYPHYPHYPHYPHYPHYPHYPHYPHYPETYS

Oon nyt muutaman viikon asunut Tampereella pikkuruisessa asunnossani, täydellisessä minulle, ja käynyt arkipäivät töissä työssä joka olisi täysin korvattavissa roboteilla. Iltaisin opiskelen espanjaa ja käyn grafiikan kurssilla. Keräilen vielä rohkeuden rippeitä joku päivä lähteä erään kuoron harjoituksia katsomaan.. Naapureinani on juoppohullu, piripelle ja pikku kissi. Naapurirapussa asuu myös hyvin sosiaalinen 8-vuotias (hän tietysti kertoi asiasta (iästään siis) ensimmäisenä) tyttö ja tajusin juuri etten ole ymmärtänyt vielä kysyä hänen nimeä... Asia täytyy korjata pikimmiten.

Jos elämäni olisi tässä ja nyt ja jos kohtaisin tuonpuoleisessa portin ja sen kysymyksiä esittävän vartijan niin uskon osaavani nyt vastata hänen kahteen kysymykseensä. Lähtisin onnellisena. Tosin toivon, että nyt ensin pääsen viettämään aivan huippu mahtavan illan Iipun kanssa ja tanssimaan jalkani niin rikki etteivät aiemmin ole niin rikki olleetkaan! TUITUIIIII