To be continued..

Voi hemmetin kuustoista et on vaikeeta olla asunnoton ku joutuu juoksemaan kaupungista toiseen ja aina miettimään et mitäs ny sitten vois tarvita.. Sitte taas ku miettii ni sitähän mä olin/tein jo tässä vuoden päivät..

Mikä muuttui kun omistaakin yhtäkkiä enemmän kuin jaksaa kantaa?

Päivän mietelause

"Security is mostly a superstition. It does not exist in nature, nor do the children of men as a whole experience it. Avoiding danger is no safer in the long run than outright exposure. Life is either a daring adventure, or nothing."
- Helen Keller

Suomen kesä oikein..

Istuskelua mökin terassilla su 10.7.2011

Rauhallista

Koira huohottaa
Lokki nauraa
Järvi on aivan tyyni
Lumpeita.. näyttävät olevat nyt nupullaan
Lokkisaarella useita vartijoita
Kuuluu joukosta vaativa piipitys
Poikasia varmaan 3
Haapa helisee tuulen vireessä
Koira pitää etäisyyttä
pelkää kait saavansa kylmän kylvyn
Minä nautin auringosta

Oleskelua mökin terassilla ke 13.7.2011

Hyi helvetti  että on kylmä.

Nousukautta odotellessa

Kuin pirukseen ihmisillä on oikein asiaa?

Hyvä jos joskus jaksan tänne jotain rustaillakaan enää. Ennen kirjoitin piitkät pätkät aina blogia - tai siis silloinhan se vielä oli irc-gallerian päiväkirja mihkä tuli rustailtua joskus parikertaa päivässäkin - mutta ei siellä muuten paljoa näkynyt muita kuin niitä ainaisia testejä. Oletko ajanut polkupyörällä? Onko sinulla sisaruksia? Mikä on äitisi veljentyttären kissan kaiman ulkoiluttajan hammaslääkärin nimi? yms..

Tästä on tullut ihan käsittämätön ilmiö! Vähän niinkuin Facebook. Et ole parisuhteessa ennenkuin se on Facebookissa julkaistu etkä ole katu-uskottava poliitikko jollei sinulta löydy omaa blogia, jota seuraa vähintään Iltalehti.

En mä tosin ole niinkään hämmentynyt siitä että ihmiset ovat innostuuneet kirjoittamaan. Kirjoittaminen on kivaa ja sydäntään on helpompaa purkaa näin tekstimuodossa kuin että ihan oikeasti pitäisi alkaa jonkun kanssa keskustelemaan. Ilmiö joka mua enemmän kiinnostaa ja hämmentää on se, että useat ystäväni paitsi että kirjoittavat omaa blogiaan niin he myös seuraavat keskimäärin kolmea jonkun toisen kirjoittamaa blogia!

Kolme nyt vain kuulostaa minulle paljolta. 

Kun hostellissa tomaattifarmille töihin herätessä muut olivat aivan väsyneitä vielä, jostain syystä minusta tuli paljon pirteämpi. Ei niinkään siksi että olisin halunnut ärsyttää muita vaan ennemminkin tahdoin herättää ja piristää kaverit alkavaat työpäivään. Tosin kun sain muut vihdoin piristettyä niin kohta olin kuin unelias koiranpentu kun silmät alkoi väkisin lurpsua.

Vaikka tosiaan mielenkiinto kirjoittamiseen on huvennut hieman, niin yritän kuitenkin pitää tätä blogia yllä. Ehkä siksi etten osaa avata sitä suutani tai sitten siksi että haluan osani tästä ihmeellisestä feimistä. Ehkä se on kuten siellä tomaattifarmille valmistautuessa.. Vaikka hetkeksi väsyin niin havahduin taas iltapäivästä samaan iloisuuteen ja ehkä näin käy blogillekin. Olen siis kokenut henkilökohtaisen blogin kirjoittamisen lamakauden.