Että sellanen kielinero..

16 verikoetta.. 4 putkiloa. Hyvää tahtia tulossa pakkomielle.
Mandartania.

Huh. Ressi takana päin kö?
Ainakaan en osaa puhua enää lainkaan.

Kielimuuri sai tänään todella uuden merkityksen. Voin rehellisesti sanoa osaavani englantia, mutta sanavarastoni olevan vähän hukassa - ymmärrän erinomaisesti mutta sanojen hakeminen kestää välillä. Voin myös rehellisesti sanoa ymmärtäväni ruotsia jotenkuten ja sanallisen tuotannon jäävän tasan yhteen erinomaisen hyvin opiskeltuun lauseeseen " föörloot mei jaa taalar inte svenska."

Laiva populaation seikkaillessa näinä päivinä pitkin ja poikin Turun teitä on myös minun työpäikalleni eksynyt jos jonkinmoista hiihtäjää eripuolilta maailmaa.

- On muuten ihan kivannäköisiäkin hiihtäjiä.... -

Normaalisti minulla ei ole mitään suuria ongelmia englanninkielisten asiakkaiden kanssa. Asiat tulee selvitettyä ihmeempiä sönköttämättä. Tänään kuitenkin yksinkertaisinkin lause tuntui olevan työn ja tuskan takia. Kuin Mika Häkkinen mutta vielä suppeammalla sanavarastolla ja monella "ööh.."llä. Varmasti asiakas nauranut hihaansa lähtiessään sinne Stockmannille jota oli ollut etsimässä. Mahtoikohan löytää lopulta perille niillä ohjeilla..

Vähän aikaa tämän asiakkaan jälkeen menin kassalle palvelemaan asiakasta. Olen jo kertomassa hänelle ostosten hintaa kun tajuan asiakkaan olevan ruotsalainen. JA että olin juuri kertomassa hänen ostosten hinnan RUOTSIKSI! Että olisin myös osannut tehdä tämän. Kuin myös hoitaa koko kassatilanteen ruotsiksi.

Välitön oikosulku. En minä osaa ruotsia. Auoin suutani hetken typertyneenä uusista kyvyistäni ja sain sanottua lopulta vain ja ainoastaan "tack". Mikä kielinero ja älykkyyden multihuipentuma! Sietää olla ylpeä.

Sissimarkkinointi

Hetken kuluttua
pienen hetken
hetken aikaa
aikaa pienen
pieni aika
aika pieni

Suuri kello
kello valtaisa
aika pieni
valtaisa mittari
mittari suuri
hetken pieni
pieni aika
kellolla suuret askeleet
aika kulkee hitaammin
kello valtaisa
aika katosi

Näin mielenkiintoista minulla on ollut koulussa 2006.

Well hellooooou hoitsu!

Pää tuntuu olevan tehty hattarasta. Vaaleanpunaista ja ah, niin makeaa. Niin köykäinen että pienikin hento vieno tuulen henkäys voisi viedä mukanaan kun ajatuksetkin jo hipoo pilviä. Kun katselee alaspäin ottaa vatsanpohjasta ja hattara alkaa sulamaan auringon paisteessa. Sormia kihelmöi ja tekisi mieleni koskettaa alla makaavaa maata. Olen niin kovin korkealla.

Hattara valuu silmilleni vaaleanpunaisina noroina. Kosketan vieressä lipuvaa pilveä ja lähden sen matkaan. Makaan mahallani pehmoisella pilvi peitteellä katsellen maahan. Annan käden roikkua pilven reunalta ja heiluttelen jalkojani auringossa. Alkaa väsyttää.

Sateella pilvi laskeutuu. Hattara on värjännyt kasvoni täyteen vaaleanpunaisia noroja. Pieni majava ottaa kädestäni kiinni ja kuljettaa minua eteenpäin. Kuljen kuin sumussa, mutta käsi vie eteenpäin. Käsi ohjaa minua eteenpäin sateen valuessa pitkin vartaloani. Tuntuu että ilma on raikkaudessaan liian raskasta hengittää. Olen kirahvin vastaanotolla. Katson väsynein silmin ylös korkealle kirahvin silmiin ja salaa yritän laskea kuinka monta täplää näen hänen kaulallaan. Kirahvi puhuu jotakin tärkeällä äänellä kun yritän päätellä kaulalla olevien täplien määrästä kuinka monta täplää löytyisi valkoisen takin alta.

Vajoan kirahvin huoneen lattialle ja sulaudun harmaaseen maahan. Jokainen nivel yksitellen nytkähdellen vajoan maan sisään. Majava epätoivoisesti kiertää kehää pääni ympärillä tassutellen. Majavan pää menee hermostuttavasti ylös ja alas hänen ilmeisimmin yrittäessään päättää katsoako minua vaiko apua toivoen kirahvia.

Katselen ympärilleni. Minun on kylmä. Niin todella kylmä. Todellisuudessa vain kasvoni ovat kirahvin ja majavan kanssa. Käteni ja jalkani roikkuvat tyhjyydessä kirahvin lattian alla. Yritän katsoa minne olen joutunut, mutta näen vain kirahvin mietteliään ja majavan hätääntyneet kasvot. Luovutan.

Luovutan. Laitan silmät kiinni ja tunnen vajoavani syvemmälle. Kohina korvissani lakkaa ja kuulen kuin huilun heleää soittoa. Leijailen. En uskalla avata silmiä jotten rikkoisi lumousta. Niin kaunista. Silti niin kylmä. Kylmät väreet alkavat puistattaa koko vartaloani ja vetäydyn sikiö asentoon. Haen turvaa omasta lämmöstäni ja olen vain pieni tyttö kivi lattialla valokeilassa. Välillä maistan hattaran makean, niin makean..