Näytetään tekstit, joissa on tunniste Höpöhöpö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Höpöhöpö. Näytä kaikki tekstit

4.9.2013

Joskus hämmästyn itsekin..

Viime viikko oli hurja. Hirveästi tuntui olevan kaikkea muistettavaa ja hoidettavaa. Hypin seinillä innostuksen ja stressin yhteisvaikutuksesta enkä tiennyt missään kohtaa kumpi olisi pitänyt tiukemmin otteessaan. Kysyin parilta ystävältä onko minun kaasona aivan normaalia hyperventiloida tulevia häitä varsinkin kun morsian tuntuu olevan aivan 'zen'.. Toinen sanoi ehkä, toisen kanta oli jyrkkä ei.


Ressin minimoimiseksi päätin jo edellis viikonloppuna kirjoittaa viikon jännittävyydet/faktat puhtaaksi. Koska allekirjoittaneella kuitenkaan kovinkaan usein asiat mene aivan suunnitelmien mukaisesti, kohtasi minua tänäänkin melkoinen yllätys. Tarkoitukseni oli tulla nyt varta vasten kirjoittamaan uusia nippelitietoja, mutta en millään muistanut mihin numeroon olin viimeksi jäänyt joten tarkistin jo kirjoitetut faktat. No niitähän ei ollut. Olen jotenkin onnistunut tallentamaan viime viikon faktat ensivuodelle. Kokeilin äsken toistaa tämän aikataulutuksen ja se on kyllä niin harvinaisen hankalaa, että esittämäni taidonnäyte menee vallan yli ymmärryksen.

Olisin tietysti voinut siirtää ko faktat viimeviikolle (ja tämän viikon maanantain ja tiistain faktat), mutta ensivuonna joku saa nyt ihmetellä järjestysnumeroiden hyppäämistä ajassa taaksepäin kun faktat 74-80 ilmestyvät elo-syyskuun vaihteessa. Hauska myös nähdä missä kohti silloin mennään nippelitiedon tiellä. 

Tämän päivän faktat sittenkin illalla sillä nyt täytyykin jo kiitää töihin. 

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!



16.8.2013

Opi eilisestä.

Kirja oli muovissa. Pakattu niin ettei sisälle voinut katsoa. Takapuolella neonpinkki huomio teippaus. Siinä luki "GIVE With this jumbo journal you helped a child in need build their literacy skills. Thank you!" Ja sama ranskaksi. Luulisin. Ei siinä mitään ostamisesta puhuttu. En vain voinut vastustaa.

29.6.2013

Puheripuli ja rikkinäinen puhelin

Perjantain aatoksia..

Meinasin kirjoittaa, että tänään ei mikään mennyt niinkuin piti, kunnes tajusin, etteihän mulla alun perinkään ollut tälle päivälle mitään suunnitelmia. Yhtälö ei siis toimi.

Joka tapauksessa kirjoitan tätä nyt sängyllä pieneen muistivihkooni illalla, koira peiton alla tuhisten kylkeen liimaantuneena. Ja vielä ihmettelin miksi olen sinkku. Aamulla yksin herätessä löytää kortsupaketin paloja sängyltä.. Mustasukkainenhan Chika ei sentään ole muuta kuin muista koirista.. ja kissoista.. ja lapsista.. sekä aamukahvista.


Alun maneereista huolimatta tänään oli oikeastaan todella kiva päivä! Mummun kanssa haettiin mansikoita torilta, melkein jopa sain pakattua tavaroitani kasaan (muutto tänään lauantaina), ystäviä kävi kahvilla, katsoin kyynelehtien stand up-komiikkaa juutuubista ja leikin rikkinäistä puhelinta jokilaivassa. 

Hirvittävästä sosialisoinnin tarpeesta huolimatta en kuitenkaan lähtenyt oikein viihteelle ja siksi kait nyt tämä tarinointikin. Päivä oli jotenkin liian kiva päätettäväksi yökerhoon. Siellä ehtii juosta talvellakin. Mutta kun on kotona yhdentoista jälkeen niin juttua olisi vielä! Tai niin kuin varmaan on käynyt jo selväksi niin mitään sanottavaa ei ole, mutta kun ei osaa olla hiljaa!

Sukuvika. Äitienpäiväkakkukahvit = äiti, mummu, minä, veli ja veljen tyttöystävä (voi raukkaa minne joutui). Jollei vähintään 3ihmistä puhu päällekäin, todennäköisesti eriaiheesta, niin sitten on jonkin sortin mykkäkoulu meneillään. ...tai krapula. Varmaan yksi syy miksei meillä koskaan ole sen suurempia sukukokouksia. Meteliä olisi niin paljon että pitäisi hakea viranomaisilta luvat ja ilman korvatulppia korvissa soisi viikon.


4.5.2013

Tyylejä ja inspiraatioita

Kiinnitin yksi päivä huomiota siihen kuinka mahdoton tyylitaiteilija olenkaan. Tarkoittaen siis sitä että sekä fiiliksen että tarpeen mukaan vaatetus vaihtuu hyvinkin radikaalisti tyylistä toiseen.

Mitä ikinä olenkaan tekemässä niin usein vaatteet vaihtuvat välissä. Kotosalla päällä on usein joku pitkä hame tai isot housut, jotain helppoa ja erittäin epäedustavaa. Maalatessa usein päälle tulee joku hyvin iso/rento paita, materiaali ehdottomasti pehmoinen. Housut saattaa vastakohtana olla hyvinkin epämiellyttävät ja tiukat - täytyyhän se inspiraatio jostain puristaa.


Siivotessa laitetaan korkkarit jalkaan. Pitää asiat mielenkiintoisena kun yrittää korkkareissa kiikkua jakkaran päällä pyyhkimässä jukkapalmua. Tällä pituudella tosin voisi melkein sanoa niiden korkkareiden olevan välttämättömyyskin...

Noh se sikseen, eihän tämä vaatteisiin jää. Kirjoittaessa aikoinani otin aina lasin punaviiniä ihan vain jotta saa tietyn fiiliksen. Voi kuvitelmissaan olla vaikka elämäntapa taiteilija Pariisissa tjm yhtä 'ah niin romanttista' hömpänpömppää. Ah, hömpänpömppää.. Enkä siis missään nimessä puhu mistään ryypiskelystä vaan kyllä se punkku siinä on enempi näön vuoksi oli. Miksi? No fiilistelyn vuoksi! Mitä enempi rekvisiittaa, kuitenkaan menemättä teatraaliseksi, sen parempi.


Haen aina inspiraationi juuri vaatetuksesta, meikistä, ympäristöstä (Hansan Hemingways oli ainakin ennen remonttia kuin luotu kirjoittamiseen) ja tietysti musiikista. Useimmiten kuitenkin taustalla soi Adiemus tai muu klassinen, joka antaa tilaa hyvinkin monenlaisiin fiiliksiin ja töihin.

Toisin sanoen roolit ja eläytyminen on minulle kaikenkaikkiaan, mutta erityisesti taiteessani hyvin tärkeää. Ehkä siinä osasyy miksi työnikin on usein.. noh.. jokseenkin teatraalisia :)

There is a story about the greek gods. They were bored, so they invented human beings, but they were still bored, so they invented love. Then they weren't bored any longer, so they decided to try love for themselves. And finally they invented laughter, so they could stand it.

24.4.2013

Jännittävyyksiä #9

Päivän jännä fakta;
Mel Blanc (Väiski Vemmelsäären ääninäyttelijä) oli allerginen porkkanoille.

22.4.2013

Jännittävyyksiä #7

Päivän jännä fakta;
Aivastuksen pienet hiukkaset kiitävät tiehensä 160 km/h nopeudella

19.4.2013

Jännittävyyksiä #6

Päivän jännä fakta;
Frasier tv-sarjan koira on saanut enemmän fanipostia kuin yksikään sarjan ihmisnäyttelijä.

Pikkupossu seikkailee jälleen

Kyllä tuo koiran elämä on vaikiaa.. Chika täyttää tasan viikon päästä vuoden ja paljon on ollut taas ihmetyksen aiheita. Kerron aina kaikille kuinka koirani on niin hirmuisen fiksu, mutta välillä tulee sellainen olo että niin on kyllä koira kuin omistajansa ja kannattaisi siitä koiran mielettömästä älykkyydestä olla ihan hiljaa vain. 


Keväällä syntyneelle pennulle luonnollisesti tuo ensilumi oli perin jännittävä kokemus ja lumikasoissa hypittiin kengurunloikkaa kun tassut paleli eikä oikein tiennyt miten tuohon uuteen kylmään ja pöllyävään materiaaliin pitäisi reagoida. Tästä selitys myös lempinimeen rimppakinttu-hyppyrotta.. Rakkaalla lapsella monta nimeä.

Nyt keväällä onkin vallan toisenlaiset ongelmat.. Mistä löytää se viimeinen lumikasan ripe johon voi tehdä sitten tarpeensa? Tätä menoa mun täytyy lähteä hakemaan lumenkasauspaikoilta jätesäkeillä lunta ja tunkea kaikki sukulaisten pakkaset täyteen niin Chika pärjää taas talveen asti.. Ei kelpaa kurainen maa ei.


Chikallahan on myös hieno oma matkalaukku petinä, mutta miksi ihmeessä kun voi tulla myös peiton alle kylkeen kiinni köllöttämään. Täytyy myöntää että tässä asiassa Chika osasi pelata korttinsa melko hyvin. 

Alkuun hän meni suht kiltisti omalle paikalleen nukkumaan, mutta nukahtaessani kömpi sitten välittömästi viereeni nukkumaan enkä huomannut asiaa ennenkuin aamulla katsoin että ketä se sieltä peiton alta kurkkii.. Nyt olen jo niin tottunut siihen, että tuntuu pikemminkin omituiselta jos Chika ei siinä vieressä ole. Mukavampihan se aina on jonkun toisen viereen käpertyä.

Aamulla sitten usein pallo täynnä intoa leikkimässä! Siittä aamun leikkien jäljiltä otsaani komistamasta suurehkosta ja tummuvasta kuhmusta tähänkin tekstiin oikeastaan inspiraationi sain.. ei kannata puhallella tai päristellä Chikan naaman edessä, hih, tällä kertaa kolahti hyvin. Koira vain reagoinut mitenkään? Luupää mikä luupää ♥


Chikasta tullut kaikin puolin mahtava matkakumppani, hyppää itse auton takapenkille omalle paikalleen eikä vierasta bussia tai junaakaan. Lenkeilläkin köpöttelee todella nätisti vierellä, vaikka kävellessä meinaa vetää kun vauhti ei millään pienelle riitä.

Todella sosiaalinen tapaus joten vapaana voi oikeastaan kuitenkin pitää vain jos ei muita ihmisiä ole kuulo tai näkö etäisyydellä. Ihmisiä nähdessä kun tulee se käsittämätön into päälle, korvat kiinni ja laput silmillä - kohde lukittuna, rapsutukset mielessä..

Jos kuvissa näkyvä mustanruskea viirupää siis joskus hyökkää jalkoihisi - ole huoletta, tapaus on kiltti, mutta yksinkertainen. Jos haluat leikkiä niin päristele vaikka huuliasi, heiluta käsiäsi tai ole vaikka vain paikallasi. Eiköhän tuo hölömöläinen jotain siitäkin keksi.

18.4.2013

Jännittävyyksiä #5

Päivän jännä fakta;
Pöllöt ovat yksi ainoista lintulajeista jotka pystyvät näkemään sinisen värin

17.4.2013

Jännittävyyksiä #4

Päivän jännä fakta;
Minnesotassa on 99 ”Mud Lake” nimistä järveä.

16.4.2013

Jännittävyyksiä #3

Päivän jännä fakta;
Mount Everestin huipulla ei voi keittää kananmunia. Vesi kiehuu siellä 71 asteessa, mikä ei riitä hyytymiseen. 

15.4.2013

Jännittävyyksiä #2

Päivän jännä fakta;
Jos asuisit New Yorkissa, voisit syödä joka ilta ulkona loppuelämäsi ajan, etkä joutuisi syömään samassa ravintolassa kahta kertaa.

14.4.2013

Jännittävyyksiä..

Päivän jännä fakta;
Ben & Jerry’s jäätelömerkillä on oma hautausmaa tuotannosta poistuneille tuotteilleen.

11.4.2013

Aamuvirkkuja ja yöeläjiä

Luin jutun uudesta tutkimuksesta (jutun voit käväistä lukemassa tästä.) jonka mukaan yöllä kukkujat ovat menestyneempiä kuin aamuvirkut. Vaikka aamuvirkut selvisivät paremmin esim kokeista niin yöeläjät saivat usein halutummat työt ja olivat innovatiivisempia. 

Mietin että mihis lootaan sitä sitten itseni laitan? Rytmit kun tuntuu olevan kait enemmän kausiluonteisia. Toisinaan herään monta viikkoa kukonlaulun aikaan ja menen nukkumaan kahdeksan uutisten jälkeen ja toisinaan menee pitkän aikaa niin että en meinaa millään herätä ennen puolta päivää, mutta illalla silmät pysyy ihan kiusallaankin auki ja mieli keksii lisää kaikennäköistä "huippu kivaa" tekemistä joka täytyy tehdä juuri nyt heti!


Herää paljon kysymyksiä.. 

Kuinkakohan myöhään sitten kuuluu valvoa, jotta on elämässä menestyneempi? Vai onko kyse nimenomaan vastentahtoisesta heräämisestä? Mitä sitten yötöissä? Kuuluuko silloin valvoa pitkälle päivään ja nukkua pommiin yövuorosta vai onko silloin vain auttamattomasti toivottoman menestynyt?

Toisaalta kun tarkemmin asiaa mietin niin itseasiassa taidan olla luovimmillani juuri niinä kausina kun uni ei millään maittaisi iltaisin. Onkohan kyseessä siis syy vaiko seuraus? Olenko siis näinä kausina luova sen takia, että valvon pidempään vai kukunko yömyöhään sen takia että mieleni kehittelee uusia jännittäviä ideoitavisioita? Pystyisinkö esimerkiksi huijaamaan vähän väsyksissä ollutta luovuuttani pakottamalla itseni valvomaan pidempään? Tuntuu jotenkin toimivan ainakin toisinpäin sillä kirjoitan tätä keskiyöllä sängyssä. Väsytti jokseenkin kun aloitin, mutta tuo ympäriämpäri asian pyörittely hulavanteessa piristi. 

Enää ei sitten väsytä..


Nyt on aamu, koiran kanssa lenkkeilty ja aika saada simmut auki taas tähänkin päivään. Hyvää huomenta! Aamukaffen aika.