Kuunnellen Ella Fitzgeraldia.
Olen miettinyt vihaa. Mita viha on? En ymmarra sita. Reissun paalla tapaan paljon vihaisia ihmisia. Se saa minut miettimaan. Minulla on ystavia jotka tuntevat paljon vihaa ja ystava joka vihaa minua. Mita tarkoittaa vihata jotakuta/Olla vihainen?
Ymmarran kylla sen ettei kaikista voi pitaa, ei tulla toimeen ihan kaikkien kanssa tai ei arvosta jota kuta syysta tai toisesta. Viha kuitenkin on mulle taysi mysteeri.
Lahin kokemus ihmisen vihaamisesta on varmaan teinina kun syytin aitiani epaonnesta elamassa kun asiat eivat menneet toiveideni mukaisesti -kuten varmaan ihan jokaikinen muksu jossain vaiheessa elamaansa. Enka missaan nimessa silloinkaan Vihannut aitiani. Eihan se hanen vikansa ollut vaan omien odotusteni, olin vihainen itselleni siita etten ollut joku muu joka osaisi hoitaa asiat eritavalla. Rakastan aitiani todella paljon ja tiedan etta on taysin turha syyttaa omista epaonnen kokemuksista hanta. Han kun ei koskaan tahallaan minua loukkaisi tai hankaloittaisi elamaani tarkoituksella. Tottakai se on vaikea teinina ymmartaa etta ei voikaan kokoelamaansa leikkia legoilla tai varittaa varityskirjaa, juoksennella pitkin pihaa kavereiden kanssa pelaten mustaa miesta jne. Etta on pakko kestaa asioita joista ei pida (kuten usein tyonteko) jotta voi tehda sitten jotain vahan mukavampaa (esim shoppailla. oravanpyora). Teinina sita oli vain taysi tyo muutenkin pitaa tunteensa kasassa ja valilla saattoi lipsahtaa.
Lahin kokemukseni siis ihmisen vihaamiseen ei ollut vihaa lainkaan. Vain eksynyt teinitytto tulkiten tunteensa vaarin. Ja sekin n. kymmenenvuoden takaa.
Olen ollut monesti elamassani vihainen kylla. Elamalle, ja kun tajusin jossain vaiheessa tekevani itse elamani, itselleni. Olen ollut usein vihainen itselleni. Olen arvioinut ihmisen vaarin, ihmiset ovat kayttaytyneet eritavalla kuin olin odottanut, olen loukannut jotakuta tarkoituksettomasti tai olen muuten tehnyt virheen. Olen ollut silloin pettynyt/vihainen itselleni.
Jokainen tekee niinkuin kokee parhaaksi itselleen. Ihan jokainen meista. Miksi siis olisin vihainen kenellekaan muulle kuin itselleni. Joka kerta kun olen tuntenut jotain vihan kaltaista olen myos loytanyt syyt itsestani.
Yleisin syy, mita olen loytanyt kokemuksistani, vihaan/vihaisuuteen/pettymykseen on muutos. Ihmiset eivat pida muutoksista. Eivat uusista ihmisista kun ne tulevat elamaan kutsumatta eivatka tapojen muuttamisesta. Olet vihainen jos et saa aamukahviasi kahdella sokerilla ilman maitoa heti herattyasi. Samoin reagoimme jos ihmiset ymparillamme ei kayttaydy niinkuin oletimme heidan kayttaytyvan tai jos kaytos muuttuu.
Yritin itse elaa tietynlaista elamaa. Kun suunnitelmani elamasta ei mennyt kuten halusin minusta tuli kiukkuinen itselleni ja ilkean sarkastinen ystavilleni.
Tiedatko tunteen kun haluat jotain, mutta et tieda mita? Koin taman jo karkkipussia valitessani. Ne jai joko kaupan hyllylle tai sitten valitsin sen minka koin minun kuuluvan ottaa; sen tutun ja turvallisen suklaalevyn tai popkorni pussin. Silti.. Vihasinko ketaan? Ehka korkeintaan itseani kun olin niin typera.
Pyysin anteeksi niin ystaviltani kuin itseltani. En yrita olla nyt mitaan muuta kuin oma itseni. Teen paatoksia sen mukaan mika tuntuu hyvalta/oikealta -silla hetkella- ja olen paljon vapaampi. Jos en pida jostain asiasta niin teen asialle jotain. Oman itsesi herra. Yritan olla avoimempi jos niin ystaville kuin itsellenikin. Toivon etta muut tekevat samoin. Tietysti silloin viha jaa elamassa mysteeriksi minulle, mutta sen riskin otan mielihyvin. En mina vihaa edes salmiakkia.
Minulla on ystavia jotka tuntevat paljon vihaa seka ystava joka vihaa minua. Yritan ymmartaa. Ehka siten vihan voisi poistaa.
