Hiljaisuuden retriitti

Olin perjantai illasta sunnuntai iltapäivään puhumatta mitään, ilman puhelinta taikka tietokonetta. Kyllä, minä. Keille termi tuntuu vieraalta niin tässä tietoisku retriiteistä yleisesti. Tämä retriitti järjestettiin Turun Kakskerran Sinapin leirintäkeskuksessa. Melko uusi rakennus kauniilla paikalla ja täytyy myöntää että olo oli kuin hotellilomalle olisi saapunut! Eikä siitä tietysti paljoa puuttunutkaan, vain se sosiaalinen puoli. Kaikilla osallistujilla omat huoneet joissa vessat ja suihkut valmiina ja ruoka tarjolla peräti 5kertaa päivässä. Mitä kaikkea ihmisen päässä hiljaisuudessa liikkuukaan..

Otteita muistivihosta;

"Ajatus koko viikonlopusta hiljaa alkaa jostain syystä pelottamaan. Koko viime viikon vakuutin kaikille kuinka retriitillä on rauhallista ja miten ihanan levänneenä ja stressittömänä siltä tulee takaisin. Enkä valehdellut, tällainen olikin ensimmäinen retriittikokemukseni, 10vuotta sitten.. Nyt jännittää.

Jotenkin vaikea päästää irti. Kännykkä on laukussa yhteyksineen ulkomaailmaan. Siellä saa pysyäkin. Vaikeampaa on rauhoittua. Kello tulee yhdeksän. Taidan mennä kohta nukkumaan. Jotenkin todella väsynyt."

"Kello on 13.15 ja palasin juuri lounaalta. Olen lukenut Paulo Coelhon kirjaa Alkemisti ja muistanut kuinka paljon onnellisempi olin kun minulla ei ollut mitään muuta kuin mitä rinkkani veti. Mietin taas olisiko minusta kirjailijaksi. Minusta, joka en osaa oikeinkirjoitussääntöjä edes lähelle yhdyssanoista nyt puhumattakaan.. Haluaisin kuitenkin kierrellä ja tutkia maailmaa, sen salaisuuksia ja kulttuureja. Kirjoittaa tarinoita kokemuksistani. 

Tietysti eihän sitä koskaan saa selville ellei kokeile.."

"Tunnin verran tuli kierreltyä.. tai aika hyvän tovin istuin kyllä aivan rauhakseen laiturin päässä silmät kiinni ja nautin auringosta. Nyt tulin musiikkihuoneeseen, musiikki soi turhankin kovaa, mutta enemmän häiritsee muurahaiset. Hyh.. Taidan sittenkin tykätä rauhoittua ja olla hiljaa vain omassa huoneessani. Mitäköhän muut tekevät täällä ollessaan?"

"Tein pipon. Valkoisen. Kaipaisi pituutta enemmän, mutta lanka loppui kesken.

     

Tä on kyllä erikoinen leiri. Itselleni ei niinkään hengellinen kuin itseni kuuntelemisen ja rauhoittumisen leiri. Jossakin määrin myös itsekurin löytämisleiri sillä olen useammin kuin kerran ihmetellyt puhelimen poissaoloa. Olen jopa kaivannut televisiota! Se ajatus tosin hälveni hyvin nopeasti. Vaikka välillä täällä tuntuu ehkä jopa pitkäveteiseltä niin en olisi vielä valmis palaamaan kotiin ja luulen että huomenna puhelimen piippaus, ihmisten kanssa keskustelu ja sosiaalinen elämä tuntuu aivan yhtä pelottavalta kuin hiljaisuus eilen.

Onkohan tuo muoto valittu tarkoituksella? Ei se hiljentyminen noin raskasta kuitenkaan ollut..

"Ja hyvää huomenta! Ensin viiniä ja sitten aamiaiselle, no kyllähän tuo passaa.

Hihihi! Oikein hiljaisuuden leiri kun aamupalapöydästä puuttui ruokalusikat niin kaikki söivät sitten puuronsa tyytyväisinä pikkulusikoilla! ^^ Kun ei voi kysyäkään."

"4tuntia vielä hiljaisuutta jäljellä. Tietysti siinä välissä lounas. Taidan mennä kotiin päästyä lenkille jos vain säät sen sallii. Moneen vuoteen taas syönyt näin paljon saati tehnyt näin vähän."

"Naurattaa oikein kuinka antisyvälliset mietteet sitä onkaan viikonloppuna olleet.. Mutta lepo ja rauha tulivat kyllä tarpeeseen. Luulen että tällä kertaa kunnon rauhoittumiseen olisi tarvittu paljon pidempi hiljaisuus (ehkä nuijanukutus..), mutta vaikken tällä kertaa retriitissä päässyt - tai oikeastaan edes yrittänyt - 'nirvanaan' niin joka tapauksessa ajatukset tuntuvat nyt paljon selkeämmiltä ja mieli on levännyt."

---

Eli näin loppui viikonlopun hiljaisuus. Alepubin kautta tekemään naapuriin porukalla ruokaa. En muuten suosittele moista retriitin jälkeen. Minuakin varoiteltiin, mutta aina ei mene nakit tasan. Päänsärky alkoi ensimmäisen 5minuutin sosialisoinnin jälkeen.. Liian paljon, liian nopeasti. Nyt kuitenkin rauhassa taas kotona, iltatee juotu ja valmiina nukkumaan. 

Hyvää yötä ja rauhallista alkavaa viikkoa!

Legen...wait for it.... dary!!

And here's the mini-cherry on top of the regular cherry on top of the sundae of awesomeness that is my life. 

-Barney Stinson

Tämän hetkinen elämäni... Hirvittävä määrä jatkuvalla syötöllä How I Met Your Mother jaksoja. Syynä ettei tännekään mitään ole ollut kirjoitettavaa. Tai oikeastaan siihen että tekstit on laukun pohjalla (kumma tapa kirjoittaa aina luppoaikana, esim kahvilassa, kuittien taakse ajatuksia, joista sitten kokoan tänne jonkinnäköisen tekstikollaasin.. jos löydän ne vielä) enkä ole saanut kirjoitettua niitä puhtaaksi tänne.

Viimeviikko meni oikeastaan treenaillessa. Aamut kävin töissä paimentamassa yläkoululaisia rääväsuita tai opiskelin kotosalla epsanjaa ja illat lauleskelin menemään lauantaina ollutta keikkaa varten treenaillen. Sunnuntaina päätin rentoutua a la Henna ja tein itselleni kunnon pääsiäistipumeikin. Laittauduin varmaan puolitoista tuntia, kun kiharsin hiuksetkin, enkä poistunut koko päivänä kotoa kuin koiraa ulkoiluttamaan.. Käy se tietysti niinkin. Ja siis joka välissä hirveästi How I Met Your Mother jaksoja. Kertoo jotain että aloitin viimeviikolla sarjan katsomisen Netflixissä ja nyt on menosssa Season 2 Episode 21.. Hups. 

Minkä takia ei kannata lähteä extemporematkalle 1.4? Koska ketään ei usko sinun oikeasti olleen missään. Tässä nyt kuitenkin hieman todistusaineistoa;

 Vähintäänkin kummallisia kylttejä..

Salainen heikkouteni... arkkitehtuuri♥ ..laitetaan siitä vielä pari lisää.

Katsoin pitkän aikaa (ohi ajettaessa niin että ehdin ottamaan siitä vielä kuvankin) että mikä tuossa talossa on oikein omituista...

Kävin siis extempore pikavisiitillä Viron Tartossa serkkuni kanssa enoa moikkaamassa. Vuosiin vuosiin ole Virossa käynyt ja voi kun se yllätti mieluisasti! Rakastan tosiaan arkkitehtuuria ja sitä siellä oli jos jonkinnäköistä. Jos jokin jäi mieleen niin se että upouusi mieletön arkkitehtuurinen aarre, saattoi olla jonkin aivan räjähtämispisteessä olevan vanhan murjun vieressä. Kaikkialla näkyi historia melko selkeästi, mutta jotenkin se vastakohtaisuus juuri oli viehättävää. Serkkupoika ajatteli että oon aivan tärähtänyt kun otin kuvia jopa rekan päällä olleista rehupusseista ja bussipysäkeistä.

Hieman reilu 24h reissu josta autossa tuli kulutettua n. 12h. Ei näitä kahta kyllä saisi päästää mihinkään.. Ja jos jokin on kulttuurielämys niin kokeileppa joskus Tallinnanlaivaa selvinpäin.

Aina silloin tällöin sinun kannattaa pitää tauko ja käydä tapaamassa itseäsi.

Oooh! Löysin ihanan ihanan sivuston kaverin blogin kautta! Toki tekstit on ranskaksi, mutta mitäs sen niin väliä  kun kuvat on niin syötävän ihania! Nuo meikit! Ah ja oih..makeupofteasta ainakin itse sain jo hirmuisesti ideoita, joita on kohta aivan pakko päästä testaamaan itsekin! Tämän kaverini petollisen blogin jonka kautta tämänkin ihanan meikkisivuston löysin voi käydä tutkimassa täältä. Varoitan kuitenkin; aiheuttaa riippuvuutta, sekä sisältää todella paljon kuvamateriaalia jotka saavat päässäsi soimaan vinkuvan äänen 'määki haluuuuun!'..

No mutta se siitä. Tänään tein pitkästä aikaa ihan itsekseni ja itselleni ruokaa! Tai siis onhan tuosta ruoan laittamisesta nyt jo pariviikkoa kun ei laske ruoanlaitoksi veden keittämistä nuudeleille.. Hyh häpeän! Ja ihmettelen, että millä sitä on taas tullut elettyä? Varmaan pääosin popkorneilla ja ruisleivällä.. Toki kummatkin on lueteltu jossain määrin superruoaksi joten I'm safe! 

Päätin palkita itseni hienosta päivästä kunnon aterialla. Valkosipulikanaa pippurisessa kermakastikkeessa höysteenä täysjyväfusillia ja fetasalaattia. Omnom! Ei hassummin amatöörikokilta, vaikka nyt itse sanonkin! Kuvamateriaalia en valitettavasti muistanut ottaa todisteeksi, mutta ehkä sitten toisen kerran olen asteen taas viisaampi. Laitan sitten joku kerta vallan erikseen kokkailupostauksen..

Erityisen hienon päivästä teki vierailu kirjastossa ja ensimmäiset laulutreenit 3vuoteen! Aivan fiiliksissä ja kummastakin! Kirjastosta sain paitsi nuotit treeneihin niin myös kirjastonhoitajan suosiollisella avustuksella Kurt Vonnegutin kirjat Galápagos ja Teurastamo 5. En ole vielä ehtinyt lohkaisemaan näitä, mutta vaikuttavat todella mielenkiintoisilta nidoksilta! Kerron heti lisää kunhan päässyt niihin todella käsiksi. Alkuvaikutelma kyllä juuri sitä mitä pyysinkin; jotain mielenkiintoista, hauskaa, pistävää satiiria ja nokkelaa kielenkäyttöä.

Laulutreenit taas menivät vaihtelevasti. 3vuoden tauon kunnon laulamisesta ehdottomasti kuuli kaukaa, mutta toisaalta taidot muistuivat melko nopeasti ja se jos mikä piristi päivääni! Vakuutuin siitä, että voisin taas alkaa laulamaan muuallakin kuin suihkussa tai autossa yksinäni. Todella kivaa puuhaa ja rentouttavaa! Kun keskityin laulamiseen niin keskityin vain siihen enkä mihinkään muuhun. Tänään annan loppuillan äänen levätä, kun kurkku tuntuu ikävän pisteliäältä flunssan jäljiltä, mutta huomenna varmasti jo taas harjoitellaan, jotta ensi treeneissä ollaankin sitten jo paljon paremmassa vireessä!

Ja koska nyt niin hirmuisen hyvällä tuulella niin taidanpas tehdä pikasiivouksen asunnossa ja iltatoimien jälkeen sytyttää kynttilä tunnelmaa luomaan ja syventyä kirjojen ihmeelliseen maailmaan! Naminami! 

Muista arvostaa ja antaa aikaa itsellesi, olet sen arvoinen :)