Ihmiset on muuten harvinaisen typeria. Ihan yksinkertainen juttu. Osoita jotakin. Ihan varmasti kaikki katsovat.

In any case, ihan jokaisessa salkussa, on salaisuuksia niinkuin kaapeissa luurankoja. Minun salaisuuteni tänään on se että olen kuunnellut huimasti suomalaista iskelmää ja vielä pitänyt siitä. Kaikkea sitä meneekin julkisesti myöntämään. Tällä hetkellä soi kylläkin the cranberries mikä on sentään pienempi paha.

Olen eksynyt tänään niin suurkaupungin vilinään kuin omankin pääni sisälle jossa tuntuu välillä asuvan ihan yhtämonta hörhöä.

   ihan tälleen btw otin vihdoin selvää miten tehdään näit pirun ääkkösiä ja teen kokoajan siitä hyvästä jotain aivan kasittamattomia virheita ja muokkauksia tahan joten saatte vastakin parjata ilman. Yhtaan en ymmarra mita taalla tapahtuu! Sivut hyppii ihan miten tykkaa jokapuolelle. Olen pahkahullu professori.

Kavellessani kaduilla vastaani sataa ronsuja. Niita syoksyy jokapuolelta ja meinaan jaada alle. Joskus tunnen kuitenkin olevani hiiri joka onnistuu yllattamaan ronsut takajaloilleen ja luikkimaan itse alta pois. Tanssin mielessani ympari kaupungin katuja korvissa soiden Sugar Baby Love – The Rubettes. Ota vaatteet pois joku hullu huusi! Enpas ottanutkaan, mutta olo oli kuin parhailla kesafestareilla. Joku oli sammunut puiston penkille varjoon ja linnut paattivat pistaa hanen evasleipansa parempiin masuihin. Eivat sentaan paskoneet paalle. Paikallinen juppihippipunkkari tikuiksi vedetyn irokeesin kanssa hymyili naylle ohi kavellessaan. Nauroimme hetken yhdessa vaihtamatta sanaakaan. Ihana paiva.

Huomasin kavelleeni ties minne ajatuksissani. Ei siis hajuakaan missa olin muutakuin etta kaupunki meni kokoajan sotkuisemmaksi. Pienessa putiikissa vietin reilut kymmenenminuuttia turisten niita naita kauppiaan kanssa joka lopulta sanoi etta kaanny seuraavasta vasemmalle niin loydat tiesi. Nain tein!

Kavelin katuja maalaillen maisemaani aivan toisenlaiseksi, vahan enemman vaaleanpunaiseksi, Sairaan kaunis maailma! Mielessani puhelin taas papukaijoille ja ratsastin kenguruilla. Huomenna alkaa RoadTrip.

PS. Kokeilin jos tuo kirjaisinlajin muuttaminen olisi kirvoittanut lisaa omituisuuksia, mut jatetaan kokeilut enskerralla pois.

Mites se tarinointi taas menikaan..

Osa 1

Ennen kuin lahdin Matkalleni olin 21-vuotias vaatekaupan myyja, naiivi, sinisilmainen, oman asunnon omistava, seikkailun haluinen, herkka ja hiusrajaa myoten rakastunut.

Sinisilmaisyys ja naiveus jattivat minut jo ennen kuin ehdin kotirappusilta ottamaan askelta suureen maailmaan ja katselin niiden peraan hammentyneena. Katkerana, pettyneena ja hieman vihaisena.

Kuinka ketaan kehtaa hoynayttaa sinisilmaista, kaikkia rakastavaa holmoa?

-retorinen kysymys.

Tasta on nyt abauttiarallaa 5kk. Olen 22-vuotias ja edelleen seikkailun haluinen.

Noin yhteenvetona mita kaikkea olen ehtinyt nakemaan. Kieroutuneita ihmisia, valtavan suloista ja hammentavaa odottamatonta mustasukkaisuutta, upeita tuliesityksia, katutaidetta, valtavaa ystavallisyytta, kadehdittavia elamanasenteita, vahingollista ja kivuliasta narsismia, manipulointia, eraan mukavan oloisen herran kuoleman, selviytymistarinoita, hukkuneita lapsyja, mammoja bussipysakeilla kertomassa tarinoita perheestaan, kissoistaan tai elamastaan.  Kuten on terveita lapsia maailman joka kolkassa niin niin on myos tarinointia rakastavia vanhoja mammoja joille ei valttamatta ole lainkaan tarkeaa loytyyko yhteista kielta kunhan on ymmartavan nakoinen, hymyilee ja nauraa suurinpiirtein oikeassa kohdassa.

Olen ollut tana vuonna menossa yliopistoon lukemaan taiteita, Hotelli- ja ravintola-alalle, enka kouluun ollenkaan.  Olen asunut  yksin, mummun kanssa seka Australiassa milloin kenenkin kanssa. Suunnitellut reissaavani Aasiaa ympari, Uuteen Seelantiin, Kanadaan, Hawaijille ja ties minne..

Ajatuksia reissun paalla kertyy niin paljon ettei niita millaan saa kaikkia kirjattua ylos.

Tanaan leikin paivan huippumallia rikottaen kaiken mihin koskin siina valissa. Huomenna Matkani jatkuu taas. Kohti tuntematonta, tuntemattomassa seurassa, tuntemattomalla aikataululla.

Nyt kuunnellessani kerrossangyn ylapunkassa nostalgisesti vanhaa holvikirkkoa, sangyn tasaisen rytmikkaasti heiluessa puolelta toiselle valilla kolahtaen seinaan,  en voi olla miettimatta kuinka paljon seka elamani vuodessa, etta yhteismajoitus rippikoulu ajoilta, on muuttunut.

Vain elamaa ei sen enempaa on kaikki taa koita ymmartaa..

Amnesia, halla on amnesia! Niin kauniin vaaleen neitosen muisti patkii, neitosen muisti patkii, neitosen muisti patkii!

 

Kylla mulla oli ihan aiheitakin viela aamulla mista piti tanne kirjoittaa mut luuletkos etta niita enaa muistan.

Olen jalleen lahdossa liikenteeseen piakkoin. Viela pitaisi monta paikkaa kayda Melbournessa ollessa katsastamassa ja ennenkaikkea ottaa selvaa miten sitten seuraavaan kohteeseen x tai y olen menossa. Matka taittuu jalleen yksin enka malta odottaa! Ihana on ollut olla taalla ystavien seurassa pitkasta aikaa, paljon vapaampi, mutta kaipaan liiketta. Uusia ihmisia ja paikkoja ja kokemuksia :) DIUDIU!

Palaan kuitenkin astioille sitten kun saan ne langan patkat kerattya yhteen ja storymoodin paalle :) Yritan olla vikkela. See ya later alligator!

lalalallallaaa

Talo, tono, torppa, hokkeli, hokotys, tupa, kerrostalo, kivitalo, puutalo, hirsitalo, kesamokki, omakotitalo, rivitalo, paritalo, pientalo, rintamamiestalo, kartano, huvila...

Mika piru siina on etta rakatauti aina saa munt. Ja kun se ei sitte yhtaan sovi mulle. Korvat menee ensimmaisena lukkoon ja kuulostan surulliselta elefantilta. Ymmarran kuinka hankalalta elaman on taytynyt tuntua Dumbolle. Haluaisin tyontaa neulan korvani sisaan niin syvalle etta se tulisi toisesta korvasta ulos.

Siina teille romantiikkaa.

Kunhan hopisen lampimikseni.. palelen.

Kuunnellen Ella Fitzgeraldia.

Olen miettinyt vihaa. Mita viha on? En ymmarra sita. Reissun paalla tapaan paljon vihaisia ihmisia. Se saa minut miettimaan. Minulla on ystavia jotka tuntevat paljon vihaa ja ystava joka vihaa minua. Mita tarkoittaa vihata jotakuta/Olla vihainen?

Ymmarran kylla sen ettei kaikista voi pitaa, ei tulla toimeen ihan kaikkien kanssa tai ei arvosta jota kuta syysta tai toisesta. Viha kuitenkin on mulle taysi mysteeri.

Lahin kokemus ihmisen vihaamisesta on varmaan teinina kun syytin aitiani epaonnesta elamassa kun asiat eivat menneet toiveideni mukaisesti -kuten varmaan ihan jokaikinen muksu jossain vaiheessa elamaansa. Enka missaan nimessa silloinkaan Vihannut aitiani. Eihan se hanen vikansa ollut vaan omien odotusteni, olin vihainen itselleni siita etten ollut joku muu joka osaisi hoitaa asiat eritavalla. Rakastan aitiani todella paljon ja tiedan etta on taysin turha syyttaa omista epaonnen kokemuksista hanta. Han kun ei koskaan tahallaan minua loukkaisi tai hankaloittaisi elamaani tarkoituksella. Tottakai se on vaikea teinina ymmartaa etta ei voikaan kokoelamaansa leikkia legoilla tai varittaa varityskirjaa, juoksennella pitkin pihaa kavereiden kanssa pelaten mustaa miesta jne. Etta on pakko kestaa asioita joista ei pida (kuten usein tyonteko) jotta voi tehda sitten jotain vahan mukavampaa (esim shoppailla. oravanpyora). Teinina sita oli vain taysi tyo muutenkin pitaa tunteensa kasassa ja valilla saattoi lipsahtaa.

Lahin kokemukseni siis ihmisen vihaamiseen ei ollut vihaa lainkaan. Vain eksynyt teinitytto tulkiten tunteensa vaarin. Ja sekin n. kymmenenvuoden takaa.

Olen ollut monesti elamassani vihainen kylla. Elamalle, ja kun tajusin jossain vaiheessa tekevani itse elamani, itselleni. Olen ollut usein vihainen itselleni. Olen arvioinut ihmisen vaarin, ihmiset ovat kayttaytyneet eritavalla kuin olin odottanut, olen loukannut jotakuta tarkoituksettomasti tai olen muuten tehnyt virheen. Olen ollut silloin pettynyt/vihainen itselleni.

Jokainen tekee niinkuin kokee parhaaksi itselleen. Ihan jokainen meista. Miksi siis olisin vihainen kenellekaan muulle kuin itselleni. Joka kerta kun olen tuntenut jotain vihan kaltaista olen myos loytanyt syyt itsestani.

Yleisin syy, mita olen loytanyt kokemuksistani, vihaan/vihaisuuteen/pettymykseen on muutos. Ihmiset eivat pida muutoksista. Eivat uusista ihmisista kun ne tulevat elamaan kutsumatta eivatka tapojen muuttamisesta. Olet vihainen jos et saa aamukahviasi kahdella sokerilla ilman maitoa heti herattyasi. Samoin reagoimme jos ihmiset ymparillamme ei kayttaydy niinkuin oletimme heidan kayttaytyvan tai jos kaytos muuttuu.

Yritin itse elaa tietynlaista elamaa. Kun suunnitelmani elamasta ei mennyt kuten halusin minusta tuli kiukkuinen itselleni ja ilkean sarkastinen ystavilleni.

Tiedatko tunteen kun haluat jotain, mutta et tieda mita? Koin taman jo karkkipussia valitessani. Ne jai joko kaupan hyllylle tai sitten valitsin sen minka koin minun kuuluvan ottaa; sen tutun ja turvallisen suklaalevyn tai popkorni pussin. Silti.. Vihasinko ketaan? Ehka korkeintaan itseani kun olin niin typera.

Pyysin anteeksi niin ystaviltani kuin itseltani. En yrita olla nyt mitaan muuta kuin oma itseni. Teen paatoksia sen mukaan mika tuntuu hyvalta/oikealta -silla hetkella- ja olen paljon vapaampi. Jos en pida jostain asiasta niin teen asialle jotain. Oman itsesi herra. Yritan olla avoimempi jos niin ystaville kuin itsellenikin. Toivon etta muut tekevat samoin. Tietysti silloin viha jaa elamassa mysteeriksi minulle, mutta sen riskin otan mielihyvin. En mina vihaa edes salmiakkia.

Minulla on ystavia jotka tuntevat paljon vihaa seka ystava joka vihaa minua. Yritan ymmartaa. Ehka siten vihan voisi poistaa.

Ella Fitzgerald Summer Time