Jälleen kerran sellainen olo kuin olisi saanut kaamean kasan nallekarkkeja mutta joku olisi syönyt kaikilta päät pois. Älytön kiusanhenki.
Muutamassa sekunnissa taannuin viisitoistakesäiseksi. Kaksi tuntia eteenpäin ja olen eläkkeellä. Elämän tuskin voisin kuitenkaan sanoa vilahtaneen silmissä. Tylsä se olisi jos näin kävi.
Ei sen enempää tänään. Menen nyt lueskelemaan kirjastotätin mukaan kirjaa jota ei voi keskeyttää. Täytyy toivoa että meillä on kirjojen suhteen samanlainen maku.
En suostu syömään, nukkumaan,
puhumaan, hymyilemään enkä
vaihtamaan sukkia,
ennen kuin annat minulle anteeksi.
Muut toivovat, että päästät minut piinasta
- ja pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti