Kun ajattelee eilistä niin täytyy myöntää että parempiakin päiviä on ollut. Koeaikani päätettiin ja kaikilta tämän hetken suunnitelmilta lähti kertaheitolla pohja alta. Ensi shokin jälkeen -kun naapurit varmasti olivat jo saaneet sen käsityksen että vähintäänkin perheenjäsen on jättänyt tämän elämän- aloin kuitenkin ajattelemaan asiaa toiselta kannalta. Kiitollisena. En suinkaan työsuhteen päättämisestä, vaan upeasta kokemuksesta ja ihanista ihmisistä ketkä nykyään voin laskea ystävikseni. Vaikka lompakon nyörit on nyt laitettava pikaliimalla kiinni ja muurattava koko pussukka jeesusteipillä, niin olen taas elämässäni paljon rikkaampi.
Kun eilinen märehdittiin elämän epäreiluutta niin tänään lähdetään kohti uusia haasteita! Tulen kaipaamaan työtäni hirvittävän paljon. Sitä en kiellä ja ottaisin työn takaisin koska vain. Nyt kuitenkin on aika katsoa eteenpäin. Työkavereista tuli nyt kavereita ilman etuliitettä ja kyllähän se kuulostaa jopa paremmalta!
Hakemuksia, hakemuksia ja lisää hakemuksia. Käy muuten työn teosta sekin! Sitä saa kokoajan uusia hulluja ajatuksia siitä mitä seuraavaksi kehittelisi! Lähtisikö yrittäjäksi? Ja mitä sitä sitten yrittäisi? Hakisiko opiskelemaan? Ryhtyisikö kiertäväksi trubaduuriksi? :D Kuka tietää, kaikki ovet ovat nyt avoinna!
Pysähtyä kun en osaa niin eteenpäin se on mentävä. Teatterikin kiinnostaisi. Vaan maskeeraajana vai näyttelijänä? Kas siinä se vasta on kysymys!
Ihanaa loppuviikkoa kaikille ja positiivista ajattelua! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti