Koira haukkui illalla tuhottoman sinnikkäästi uusia naapureita, jotka tuntuvat viihtyvän huomattavan hyvin parvekkeella. Tulin hulluksi ja päätin lähteä koiran kanssa käppäilemään korttelin ympäri. Normaalista poiketen lähdin kuitenkin kävelemään jokivartta pitkin. Ajattelin mennä vähän pidemmän lenkin. Sitten vähän pidemmän. Kävelin jokilaivojen ohitse ja hymyilin ihmisten ilolle.
Kaikki tuntui olevan niin hyvällä tuulella. Pienen jokilaivan -jota en ollut koskaan aiemmin nähnyt, kyltin mukaan kaupungin vanhimman- edessä ihmiset tanssivat kadulla laivasta raikavan salsan tahdissa. Kaupunki yllätti minut jälleen monipuolisuudellaan ja sillä, mitä kaikkea voikaan löytää kun uskaltautuu kurkistamaan mitä seuraavan mutkan takaa löytyisi.
Jos koira ei olisi näyttänyt siltä että nääntyy ilman viileää suihkua minä hetkenä hyvänsä, niin olisimme jääneet illaksi varmaan siihen kivetykselle istuskelemaan, nauttien etelän rytmeistä. Tosi nainen huonosti ajeltuine säärineen, mustelmia täynnä ja laastari kantapäässä. Polvet koukussa joelle katsoen näköesteenä pari Homer Simpsonia.
Punkusta saa kuulemma energiaa? Siis punkku auki ja pakkaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti