1.10.2014

Ojasta allikkoon ja takaisin

Punaviiniä. Tiskikone päällä. Pesukone ladattu. Valmiudessa. Minä. Valmis.

Herätyskello pärähtää soimaan keittiössä viittä vaille kuusi aamulla. Avaat toisen silmän ja miettien mikä vuosituhat on meneillään. Liian aikaista. Nouset murinan säestämänä sängystä nivelet natisten sammuttamaan tuota nykyajan hirvittävintä keksintöä. Ilman herätyskelloa tuskin kukaan olisi tarpeeksi ilkeällä tuulella niihin muihin. 

Vetäessäsi peiton koiran päältä mietit kuinka naiivi olit kun muutama vuosi aiemmin ajattelit saavasi jatkossa aamuisin pusuja, hellyyttä ja energiaa toisen iloisesta aamutervehdyksestä. Pah. Koira on oppinut talon tavoille. 




On lokakuun ensimmäinen päivä. Syksy on nyt täällä. Aamulenkillä sait vihdoin silmiä hieman auki ja lähdet töihin. Palaat takaisin koska unohdit eväät. Lähdet töihin. Palaat takaisin koska unohdit puhelimen. Mietit uskallatko lähteä töihin. Lähdet. 

Ikkunat on jäässä ja pääset syksyn ensimmäistä kertaa skrapaamaan. Tätä se on sitten loppuvuosi. Jää lähtee helposti. Ei se niin kamalaa ollutkaan kuin aiemmilta vuosilta muistit. Liioittelua. Istut autoon ja toteat ettet näe ulos. Ikkunat ovat jäässä. Sisäpuolelta. 

Uhmaten järkeä lähdet ajamaan. Olet hyvissä ajoin ja haluat juoda aamukahvin ennen vuoron alkua. Saavut pikatien laitaan. Rekkoja. Joka suunnalla. Liikenne seisoo. Kaikki edessä olevat autoilijat näkevät saman ja tekevät u-käännöksen. Soitat töihin. Olet myöhässä. 

Puolessa välissä matkaa syttyy bensavalo. 




Kotona työpäivän jälkeen toteat ansaitsevasi lasin punaviiniä. Rentoutua. Lasillinen jää puolitiehen. Sinulla alkaa hammassärky.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti