Olin perjantai illasta sunnuntai iltapäivään puhumatta mitään, ilman puhelinta taikka tietokonetta. Kyllä, minä. Keille termi tuntuu vieraalta niin tässä tietoisku retriiteistä yleisesti. Tämä retriitti järjestettiin Turun Kakskerran Sinapin leirintäkeskuksessa. Melko uusi rakennus kauniilla paikalla ja täytyy myöntää että olo oli kuin hotellilomalle olisi saapunut! Eikä siitä tietysti paljoa puuttunutkaan, vain se sosiaalinen puoli. Kaikilla osallistujilla omat huoneet joissa vessat ja suihkut valmiina ja ruoka tarjolla peräti 5kertaa päivässä. Mitä kaikkea ihmisen päässä hiljaisuudessa liikkuukaan..
Otteita muistivihosta;
"Ajatus koko viikonlopusta hiljaa alkaa jostain syystä pelottamaan. Koko viime viikon vakuutin kaikille kuinka retriitillä on rauhallista ja miten ihanan levänneenä ja stressittömänä siltä tulee takaisin. Enkä valehdellut, tällainen olikin ensimmäinen retriittikokemukseni, 10vuotta sitten.. Nyt jännittää.
Jotenkin vaikea päästää irti. Kännykkä on laukussa yhteyksineen ulkomaailmaan. Siellä saa pysyäkin. Vaikeampaa on rauhoittua. Kello tulee yhdeksän. Taidan mennä kohta nukkumaan. Jotenkin todella väsynyt."
"Kello on 13.15 ja palasin juuri lounaalta. Olen lukenut Paulo Coelhon kirjaa Alkemisti ja muistanut kuinka paljon onnellisempi olin kun minulla ei ollut mitään muuta kuin mitä rinkkani veti. Mietin taas olisiko minusta kirjailijaksi. Minusta, joka en osaa oikeinkirjoitussääntöjä edes lähelle yhdyssanoista nyt puhumattakaan.. Haluaisin kuitenkin kierrellä ja tutkia maailmaa, sen salaisuuksia ja kulttuureja. Kirjoittaa tarinoita kokemuksistani.
Tietysti eihän sitä koskaan saa selville ellei kokeile.."
"Tunnin verran tuli kierreltyä.. tai aika hyvän tovin istuin kyllä aivan rauhakseen laiturin päässä silmät kiinni ja nautin auringosta. Nyt tulin musiikkihuoneeseen, musiikki soi turhankin kovaa, mutta enemmän häiritsee muurahaiset. Hyh.. Taidan sittenkin tykätä rauhoittua ja olla hiljaa vain omassa huoneessani. Mitäköhän muut tekevät täällä ollessaan?"
"Tein pipon. Valkoisen. Kaipaisi pituutta enemmän, mutta lanka loppui kesken.
Tä on kyllä erikoinen leiri. Itselleni ei niinkään hengellinen kuin itseni kuuntelemisen ja rauhoittumisen leiri. Jossakin määrin myös itsekurin löytämisleiri sillä olen useammin kuin kerran ihmetellyt puhelimen poissaoloa. Olen jopa kaivannut televisiota! Se ajatus tosin hälveni hyvin nopeasti. Vaikka välillä täällä tuntuu ehkä jopa pitkäveteiseltä niin en olisi vielä valmis palaamaan kotiin ja luulen että huomenna puhelimen piippaus, ihmisten kanssa keskustelu ja sosiaalinen elämä tuntuu aivan yhtä pelottavalta kuin hiljaisuus eilen.
 |
| Onkohan tuo muoto valittu tarkoituksella? Ei se hiljentyminen noin raskasta kuitenkaan ollut.. |
"Ja hyvää huomenta! Ensin viiniä ja sitten aamiaiselle, no kyllähän tuo passaa.
Hihihi! Oikein hiljaisuuden leiri kun aamupalapöydästä puuttui ruokalusikat niin kaikki söivät sitten puuronsa tyytyväisinä pikkulusikoilla! ^^ Kun ei voi kysyäkään."
"4tuntia vielä hiljaisuutta jäljellä. Tietysti siinä välissä lounas. Taidan mennä kotiin päästyä lenkille jos vain säät sen sallii. Moneen vuoteen taas syönyt näin paljon saati tehnyt näin vähän."
"Naurattaa oikein kuinka antisyvälliset mietteet sitä onkaan viikonloppuna olleet.. Mutta lepo ja rauha tulivat kyllä tarpeeseen. Luulen että tällä kertaa kunnon rauhoittumiseen olisi tarvittu paljon pidempi hiljaisuus (ehkä nuijanukutus..), mutta vaikken tällä kertaa retriitissä päässyt - tai oikeastaan edes yrittänyt - 'nirvanaan' niin joka tapauksessa ajatukset tuntuvat nyt paljon selkeämmiltä ja mieli on levännyt."
---
Eli näin loppui viikonlopun hiljaisuus. Alepubin kautta tekemään naapuriin porukalla ruokaa. En muuten suosittele moista retriitin jälkeen. Minuakin varoiteltiin, mutta aina ei mene nakit tasan. Päänsärky alkoi ensimmäisen 5minuutin sosialisoinnin jälkeen.. Liian paljon, liian nopeasti. Nyt kuitenkin rauhassa taas kotona, iltatee juotu ja valmiina nukkumaan.
Hyvää yötä ja rauhallista alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti