En o koskaan ollut mikään Jouluihminen. Varmaankin johtuu siitä kun pienenä sitä Joulua odotti ihan innolla monta kuukautta ja lopputulos olikin sitten jotain ihan muuta.. Toki sain paljon aina kivoja lahjoja, mutta yleensä myös jotain minkä otti vastaan ja kohteliaisuudesta kiitteli hirveästi samalla miettien että minkä kaapin nurkkaan se mahtuisi piiloon niin pitkäksi aikaa että kehtaa jo heittää sen pois. Ja sitten se hauska kesti sen tunnin pari kun ne lahjat oli vihdoin saanut, mutta mitään ei tapahtunut missään kahteen päivään.. Sitä ennen oli tietysti pitänyt kiertää mummun kanssa koko Turun hautausmaa läpi, se on muuten todella iso ja eksyimme siellä myös noin jokatoinen Joulu. Joulupöytään pääsin ytimiä myöten jäässä ja hirvittävän nälkäisenä. Muutun vähintäänkin piraijaksi nälkäisenä.
Tästä huolimatta, siis ihana Joulu! Ihana ihana ihana. Hyphyphypetys! Sosialisointia joka suuntaan ilman stressiä mistään! Joulua parhaimmillaan.
Kääntöpuoli asiassa on se, että sosialisoiden paljon Joulun aikana englanniksi ja erityisesti muistellen/kertoen tarinoita matkoistani, olen saanut hirvittävän matkakuumeen. Olen ehdottomasti aina sitä mieltä että hetkessä eletään ja kerran matkakuume on niin matkalle sitten vain! Kuitenkin tällä hetkellä siihen ei oikeasti ole (vielä) mahdollisuutta ja tämmöinen tuuliviiri kun olen niin se kyllä nakertaa. Mutta koska suunnittelu on puolet huvia niin menen nyt sängylle tuijottelemaan valkoista kattoa ja miettimään minnes sitä haluaisin seuraavaksi lähteä... Katsotaan kuinka kauan menee että on jo lentoliput kädessä :D Vähän Zac Brown Bandia fiilistelyksi. Huomenna paluu arkeen :)
