To be continued..

Voi hemmetin kuustoista et on vaikeeta olla asunnoton ku joutuu juoksemaan kaupungista toiseen ja aina miettimään et mitäs ny sitten vois tarvita.. Sitte taas ku miettii ni sitähän mä olin/tein jo tässä vuoden päivät..

Mikä muuttui kun omistaakin yhtäkkiä enemmän kuin jaksaa kantaa?

Päivän mietelause

"Security is mostly a superstition. It does not exist in nature, nor do the children of men as a whole experience it. Avoiding danger is no safer in the long run than outright exposure. Life is either a daring adventure, or nothing."
- Helen Keller

Suomen kesä oikein..

Istuskelua mökin terassilla su 10.7.2011

Rauhallista

Koira huohottaa
Lokki nauraa
Järvi on aivan tyyni
Lumpeita.. näyttävät olevat nyt nupullaan
Lokkisaarella useita vartijoita
Kuuluu joukosta vaativa piipitys
Poikasia varmaan 3
Haapa helisee tuulen vireessä
Koira pitää etäisyyttä
pelkää kait saavansa kylmän kylvyn
Minä nautin auringosta

Oleskelua mökin terassilla ke 13.7.2011

Hyi helvetti  että on kylmä.

Nousukautta odotellessa

Kuin pirukseen ihmisillä on oikein asiaa?

Hyvä jos joskus jaksan tänne jotain rustaillakaan enää. Ennen kirjoitin piitkät pätkät aina blogia - tai siis silloinhan se vielä oli irc-gallerian päiväkirja mihkä tuli rustailtua joskus parikertaa päivässäkin - mutta ei siellä muuten paljoa näkynyt muita kuin niitä ainaisia testejä. Oletko ajanut polkupyörällä? Onko sinulla sisaruksia? Mikä on äitisi veljentyttären kissan kaiman ulkoiluttajan hammaslääkärin nimi? yms..

Tästä on tullut ihan käsittämätön ilmiö! Vähän niinkuin Facebook. Et ole parisuhteessa ennenkuin se on Facebookissa julkaistu etkä ole katu-uskottava poliitikko jollei sinulta löydy omaa blogia, jota seuraa vähintään Iltalehti.

En mä tosin ole niinkään hämmentynyt siitä että ihmiset ovat innostuuneet kirjoittamaan. Kirjoittaminen on kivaa ja sydäntään on helpompaa purkaa näin tekstimuodossa kuin että ihan oikeasti pitäisi alkaa jonkun kanssa keskustelemaan. Ilmiö joka mua enemmän kiinnostaa ja hämmentää on se, että useat ystäväni paitsi että kirjoittavat omaa blogiaan niin he myös seuraavat keskimäärin kolmea jonkun toisen kirjoittamaa blogia!

Kolme nyt vain kuulostaa minulle paljolta. 

Kun hostellissa tomaattifarmille töihin herätessä muut olivat aivan väsyneitä vielä, jostain syystä minusta tuli paljon pirteämpi. Ei niinkään siksi että olisin halunnut ärsyttää muita vaan ennemminkin tahdoin herättää ja piristää kaverit alkavaat työpäivään. Tosin kun sain muut vihdoin piristettyä niin kohta olin kuin unelias koiranpentu kun silmät alkoi väkisin lurpsua.

Vaikka tosiaan mielenkiinto kirjoittamiseen on huvennut hieman, niin yritän kuitenkin pitää tätä blogia yllä. Ehkä siksi etten osaa avata sitä suutani tai sitten siksi että haluan osani tästä ihmeellisestä feimistä. Ehkä se on kuten siellä tomaattifarmille valmistautuessa.. Vaikka hetkeksi väsyin niin havahduin taas iltapäivästä samaan iloisuuteen ja ehkä näin käy blogillekin. Olen siis kokenut henkilökohtaisen blogin kirjoittamisen lamakauden.

Hyvästi paha maailma! Nä lähtee mökille!

Juhannus!

Mökille tievie mutkitellen ja toivottavasti ilman montaa polliisiratsiaa. Ei sillai, meillä on vain 6kaljaa mukana ja 3ihmistä ettei niillä kivoilla sedillä mitään valittamista pitäisi olla kun varmasti nuo säästyy saunaan asti, mutta on se nyt ärsyttävää jos kokoaika pysäytellään. Tai nii.. voisihan ne sanoa tosta Tamperelaisesta kissasta.. Kuitenki Yläneelle matkalla ni tiedä tykkäisivätkö kun ei o kuitenkaan käyny karanteenissa tässä välissä. Ja tietty jos ei ketään ryypänneitäkuskeja tulisi vastaankaan ni oisha sekin ihan hyvä!

Huomiselle sitten toivotaan sillai joutusaa matkaa takaisin että paluuruuhka ei olisi aivan mahdoton.

Siinä mun juhannustoiveet! Vai pitikö juhannuksena toivoa? En tiedä. Ei kyllä näkyny mitää prinssejä unessakaan joten sekasin ne pyhät on jokatapauksessa varsinkin kun aamulla oli taas lahjapaketit mielessä.

Että heissun hei! Turvallista jussia kaikille!

Jonotusta

12 jäljellä…

11 jäljellä…

10 jäljellä…

    Odottavan aika on pitkä. Musiikkia ei edes viitsi kuunnella jottei rikkoisi odotushuoneen tunnelmaa. Tylsistymistä, puutumista, malttamattomuutta. Sitä poimii ärsykkeitä. Limenvihreät kumisaappaat. Ajatuksena kiva. Toteutuksessa parannettavaa. ‘You got mail! It’s not spam!’ toki hauska viesti merkkiääni, mut uskoisin että käy pidemmän päälle puuduttavaksi sekin.

-Pimpom- -Pimpom-

    Vuorot vilisevät  vaan ei minun.

9 jäljellä…

    35minuuttia odotusta takana. Noh, eihän sitä parempaakaan tekemistä ollut mielessä.. Tänään     pitäisi tiskata.
      On pukumiestä, naisia kansallispuvussa, arkista vaatetusta, mökkivaatetusta, ihmisiä joilla on     mukanaan muovikassi, salkku tai jopa rinkka. Kun olisi itsekin ymmärtänyt ottaa lehden     mukaan. Ehkä ehdin lukea sen vielä rouvan jälkeen.
      Askeleita, puhelimen soittoa ja iän-ikuista vuoronumeroiden pimputusta.

8 jäljellä…

    Istuma lihakset saa hyvää treeniä.

7 jäljellä…

    Haukotuttaa ja selkää särkee. Hieman rintaakin ahistaa. Ei ole turhan paljoa aktiviteetteja     täällä.
        -Pimpom- -Pimpom- -Pimpom-
    Taisi ruokatunti loppua tai sitten muuten vain innostuivat. -Pimpom- Ei vain näytä väki     vähenevän.

6 jäljellä…

    50minuuttia odotusta takana. Tässähän alkaa tulla olo kuin lääkärille odottaisi. Kun vaan ei     söis munt!

5 jäljellä…

    Mitäs sitä tänään keksis.. Vois käydä ostamas nuudeleita. Piirrellä ehkä hieman. Luulen et tän     päivän työnhaku on tällä erää kuitattu.

4 jäljellä…

    Hyi kun alkaakin jännittämään!

3 jäljellä…

    Pistivät hulinaksi!

2 jäljellä…

    Tiedätkö sen olon kun tiedät olevasi seuraava joka joutuu menemään luokan eteen lukemaan     kirjoittamansa tarinan esim. lomastaan? Kädet ihkoaa ja voit hieman huonosti.. Usein mulle     kävi koulussa niin että jännitin aivan kamalasti niitä tilanteita ja sitten juuri kun olisi ollut     minun vuoroni häpeillä koko luokan nähden niin tunti loppui. Olin niin helpottunut että voin     enemmän huonosti. Pahimpia toki olivat ruotsintunnin ääneen lukemiset. Niiltä ei myöskään     tahtonut päästä karkuun ja mulla on sellainen fiilis etten kyllä pääse tälläkään kertaa..

1 jäljellä…

    Kädet hikoaa. Jännittää -> turhaan. Vessassakin olisi voinut käydä vaikka nythän se on jo liian     myöhäistä. Täällä on 2 vartijaa käyskentelemässä edestakaisin. Tärkein tehtävä tuntuu olevan     sen vessan avaus.
       Kylmäkin on piru -Pimpom- ei vieläkään minun soittoni.. Päästäkää minut pahasta älkääkä     saattako minua kiusaukseen lähteä -PIMPOM!- heihei….

Happy Christmas and a merry new year!

In my dream I was writing about smiling. I smile.. well almost always. I smile when I see beautiful people, I smile when I see art that I like or just art that is so ridiculous that it makes you smile, I smile when I see someone else smiling, I smile to get someone else smiling and I smile just for fun of smiling. If I remember my dream correctly it was pretty good blog that I wrote. Shame that I have no talent of bringing dreams back when awake. If so I would have many books already written and I wouldn't live in hostels. ..or probably I would. I have a love&hate relationship with hostels.

(Tap... tap... tap... leaking tap.. annoying beyond anything.)

I'm now in Sydney. Having holiday with my mother and my brother. Before this holiday I had a holiday and after this holiday I'm probably in a need of another holiday. I could get used to this.. Although it might get a bit boring. I'm not rich yet.

Loving life as a traveler. Such freedom. Art of freedom. You can see your life as a blue, red, yellow, pink! Doesn't really matter. You may see yourself as you like and nobody knows you well enough to say any different. Freedom to open your mind to different opinions.

Boooooriiiing. Sorry for that. Didn't mean this to be like that but you know what happens when you drink too much milk and melted chocolate. I went in to a wonderland inside my head, danced with sunflowers several hours and returned to reality exhausted but happy. 

That was damn good chocolate. 

Merry Xmas!!