Perjantain aatoksia..
Meinasin kirjoittaa, että tänään ei mikään mennyt niinkuin piti, kunnes tajusin, etteihän mulla alun perinkään ollut tälle päivälle mitään suunnitelmia. Yhtälö ei siis toimi.
Joka tapauksessa kirjoitan tätä nyt sängyllä pieneen muistivihkooni illalla, koira peiton alla tuhisten kylkeen liimaantuneena. Ja vielä ihmettelin miksi olen sinkku. Aamulla yksin herätessä löytää kortsupaketin paloja sängyltä.. Mustasukkainenhan Chika ei sentään ole muuta kuin muista koirista.. ja kissoista.. ja lapsista.. sekä aamukahvista.
Alun maneereista huolimatta tänään oli oikeastaan todella kiva päivä! Mummun kanssa haettiin mansikoita torilta, melkein jopa sain pakattua tavaroitani kasaan (muutto tänään lauantaina), ystäviä kävi kahvilla, katsoin kyynelehtien stand up-komiikkaa juutuubista ja leikin rikkinäistä puhelinta jokilaivassa.
Hirvittävästä sosialisoinnin tarpeesta huolimatta en kuitenkaan lähtenyt oikein viihteelle ja siksi kait nyt tämä tarinointikin. Päivä oli jotenkin liian kiva päätettäväksi yökerhoon. Siellä ehtii juosta talvellakin. Mutta kun on kotona yhdentoista jälkeen niin juttua olisi vielä! Tai niin kuin varmaan on käynyt jo selväksi niin mitään sanottavaa ei ole, mutta kun ei osaa olla hiljaa!
Sukuvika. Äitienpäiväkakkukahvit = äiti, mummu, minä, veli ja veljen tyttöystävä (voi raukkaa minne joutui). Jollei vähintään 3ihmistä puhu päällekäin, todennäköisesti eriaiheesta, niin sitten on jonkin sortin mykkäkoulu meneillään. ...tai krapula. Varmaan yksi syy miksei meillä koskaan ole sen suurempia sukukokouksia. Meteliä olisi niin paljon että pitäisi hakea viranomaisilta luvat ja ilman korvatulppia korvissa soisi viikon.
