Toscanan auringon alla. Ihana elokuva. Never lose your childish innocence.
En tiedä miksi, mutta jostain syystä olen yhtäkkiä saanut haaveiluni takaisin. Ehkä se on ollut eilisen päivän uintireissun maailman mahtavimman muksun kanssa ansiota! Haaveilen taas pitkästä aikaa musiikista, taiteista, kirjoittamisesta ja pitkistä kävelyretkistä maailmaa opiskellen. Haaveilen uusista tuttavuuksista joita tulee sattumalta! Taidenäyttelytkin on kiertämättä, joten on ensiviikolle ohjelmaa. Huomenna tosin aloitan viikon vierailemalla rakkaista rakkaimman veljeni luona.
Tuntuu oikeasti siltä kuin olisi hetken ollut sumussa. En ole ollut mitenkään masentunut, mutta laiskistunut ehdottomasti! Kun ei ole ollut pakko tehdä mitään niin noh, en paikoillanikaan ole ollut, mutta suunnan kyllä hukkasin jossain välissä. Mennyt suunapäänä joka puolella, mutten oikeastaan silti tehnyt mitään. Kevät aurinko taisi tänään kuitenkin vihdoin puraista ja tänään on taas haaveiltu ja naurettu sydämen kyllyydestä! On muuten aika pysäyttävää katsoa kimblen peluuta kun vastustajana 6vuotias poika sanoo 24vuotiaalle ystävälleni "Saat vielä maistaa tappion makua!"... ja niin muuten sai!
Nyt metsästämään revontulia! Tä päivä vaan paranee loppua kohden. Ihanaa sunnuntain loppua ja mieletöntä alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti