Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Joskus aikoinaan jopa ihan niistä pakollisista aineista opiskellessa. Minulla on elämässä aina jokin vaihe meneillään, kausi jolloin teen, syön tai katson jotain todella paljon.
Olen käynyt läpi suklaakauden (kahdesti jos tarkkoja ollaan) jolloin söin siis helposti kaksi levyä suklaata päivässä. Jauhelihakastikevaiheen - voi kyllä - söin viikko tolkulla perunoita ja jauhelihakastiketta koska en tiennyt tai uskonut että voisi olla mitään parempaa. Piirrustus/maalaus-, popkorni-, sipsi-, kitaran tai huuliharpun soitto- ja viimeisimpänä How I met your mother- vaiheet on kaikki käyty läpi. Teininä minulla oli runoiluvaihe.
---
Pienen tytön suunnitelma
Ehkä vielä joskus
alla lyhtypylvään
niinkuin joskus haaveilin
Ehkä vielä joskus
niinkuin pienenä tyttönä suunnittelin
valmiiksi taivaat maalasin kun lauleskelin
Ehkä vielä joskus
alla lyhtypylvään
- niinhän sanoin?
sinun sylisi omaksi saisin
-juuri niinkuin suunnittelin
---
Lyhtypylvään tarina
Luona lyhtypylvään tavattiin
Ekan kerran suudeltiin
Ekan kerran riideltiin
Sitten vielä erottiin
Nyt tulit taas kaupunkiin
Luona lyhtypylvään menneitä muisteltiin
---
En tiedä miksi, mutta teiniminällä oli 3aihetta runoissaan. Menetys, usein jopa naurettavan siirappinen romantiikka ja
lyhtypylväät. Usein kaikki 3 kiedottu, niputettu ja vanutettu samaan
runoon. Seuraavasta puuttuu vain se lyhtypylväs, mutta ehkä tätä selvää puutetta on korvattu tällä pylvään muodolla.
---
Sielu
ja sen pimeimmän nurkan
Löydöt
pyöreässä huoneessa
Kulma
jota ei koskaan etsi
Turhaan
on valoa täällä
On sokea
sisältäpäin sammunut
Tuska
joka ei ikinä kuihdu
On ihminen
Jumalan kukka
Loista
sillä niin on opetettu
Aina
on valoa täällä
-On rakkaus
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti