Epäilen, että ongelmanani tänään on ollut se, että unohdin koputtaa puuta eilen ajoissa ollessani niin häkeltyneen onnellinen upeasti sujuneesta maanantaista.
Heräsin maanantai-tiistai välisenä yönä siihen että puhelin, joka on yleensä tyynyni alla, tipahtaa kolahtaen
kulmaluulle.. Seuraava havahtuminen on kun puhelin, tällä kertaa
yläselän alla, pärisee kiinni menemisen merkiksi, vaikka on edelleen
latauksessa.. Mitäköhän
taas on pieni ihminen unissaan hääräillyt.. Ja etenkin kuuluuko tässä epäillä omia unenaikaisia tekemisiäni vai onko
puhelimellani oma elämänsä? Tämän yön perusteella en vielä osaa sanoa, mutta herätyskellon soittaessa tuli tovi jos toinenkin ihmeteltyä kulmassa komistelevaa pientä kuhmua.
 |
| -Muahahaa, lisää pöllöjä.- |
Maanantain tyyppisesti huomaan että -jippijaijee- olen vihdoin saanut kaikki työttömyyspäivärahaan tarvittavat liitteet haalittua kasaan (voi ikuisuusprojekti sentään) ja voin pistää liitolle postia kunnes -tattadadaa!- skanneri on sanonut yhtäkkiä itsensä irti.. Tai kyllä se päälle menee ja juttelee mukavia, mutta on ilmeisesti mykkäkoulussa tietokoneen kanssa. Ei o taidettu pitää yhteyttä vaikka luvattu.. Liian pitkä aika kun viimeksi ollut USB piuha kiinne. Ota noista sitte selkoa!
Hieman taikauskoinen kun saatan joskus olla, otin vähintäänkin vainoharhaisena tämän jälkeen kaverin neuvosta vaarin; Älä käytä tänään epilaattoria. Ei sillä että sellaista omistaisinkaan, mutta jo se ajatus mahdollisesta epilaattorin pärähtämisestä sai kiertämään kaukaa kaikki mahdolliset paikat joissa moisia olisi ollut edes myynnissä.
Muuten päivä meni sitten onneksi todella kivasti! Mitä nyt töihin laitoin suloiset ballerinat jalkaan jonka takia kantapäät tuntuu vielä 4h töiden loppumisen jälkeenkin olevan kuin tulessa. Pikkuvikoja. Enempi tuo koneiden sielunelämä jännitti - onhan aiheesta kuitenkin tehty elokuva jos toinenkin...
Saa katsoa mitä tuleva yö tuo tullessaan..
Kauniita unia ja hullunkurista keskiviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti