Älä ikinä sano ei huviajelulle

Toscanan auringon alla. Ihana elokuva. Never lose your childish innocence.

En tiedä miksi, mutta jostain syystä olen yhtäkkiä saanut haaveiluni takaisin. Ehkä se on ollut eilisen päivän uintireissun maailman mahtavimman muksun kanssa ansiota! Haaveilen taas pitkästä aikaa musiikista, taiteista, kirjoittamisesta ja pitkistä kävelyretkistä maailmaa opiskellen. Haaveilen uusista tuttavuuksista joita tulee sattumalta! Taidenäyttelytkin on kiertämättä, joten on ensiviikolle ohjelmaa. Huomenna tosin aloitan viikon vierailemalla rakkaista rakkaimman veljeni luona.

Tuntuu oikeasti siltä kuin olisi hetken ollut sumussa. En ole ollut mitenkään masentunut, mutta laiskistunut ehdottomasti! Kun ei ole ollut pakko tehdä mitään niin noh, en paikoillanikaan ole ollut, mutta suunnan kyllä hukkasin jossain välissä. Mennyt suunapäänä joka puolella, mutten oikeastaan silti tehnyt mitään. Kevät aurinko taisi tänään kuitenkin vihdoin puraista ja tänään on taas haaveiltu ja naurettu sydämen kyllyydestä! On muuten aika pysäyttävää katsoa kimblen peluuta kun vastustajana 6vuotias poika sanoo 24vuotiaalle ystävälleni "Saat vielä maistaa tappion makua!"... ja niin muuten sai!

Nyt metsästämään revontulia! Tä päivä vaan paranee loppua kohden. Ihanaa sunnuntain loppua ja mieletöntä alkavaa viikkoa!

Romanttinen tanopää

Mietin miten saisin eilisen ketutuksen nollattua ja päädyin vaaleanpunaiseen, todella siirappiseen haaveiluun. En oikein perusta tuosta juomisella nollaamisesta.. Yleensä sellaisen jälkeen löytyy vain paljon lisää syitä nollata. Harvemmin sitä suutuspäissään ainakaan osaa ottaa sillai nätisti tai ainakaan sivistyneesti.. Joten siirappia. Paljon paljon siirappia. Prinssejä tai ainakin tosi rakkauksia (mielellään kiellettyjä tietysti), kaukaisia maita ja kaikkea muuta käsittämätöntä.

Meinannut saada kaveria minnekään liikkeelle kun hän löysi paikkansa auringossa

Aloitin aamun pitkällä kävelylenkillä koiran kanssa auringon paisteessa lokkien laulua kuunnellen. Rupattelin naapureiden kanssa, naurettiin yhdessä koirien leikkiä ja keräsin pikkuhiljaa positiivista energiaa itseeni. Aamukahvit tuli juotua taas hyvässä seurassa, täällä kun eletään kunnon kommuuni elämää, en muuta täältä pois ikinä. 

Lounaalla naureskeltiin sydämiemme kyllyydestä toisen ystävän kanssa parisuhteettomuuskiemuroitamme. Ja yllättävän paljon löysimmekin sinkkuna olemisesta parisuhdeongelmia.

Kun vielä kuume löysi seuraani niin mikään ei ole sen parempaa kuin vällyjen alle lämpimään, kynttilöitä valaisemaan, tee kupponen käteen ja hyvä elokuva pyörimään. Ällötys romanttinen tietysti! Tällä kertaa katsoin Disneyn Tuck Everlasting-elokuvan. Ihan jees, mutta ei ihan sitä mitä kaipasin. Korvasin puuttuvan romantiikan kuuntelemalla elokuvan jälkeen repeatilla Kaunottaren ja Hirviön kappaleita.

Koska jostain käsittämättömästä syystä (tarkistin monta kertaa, vaikka puutteen tiedänkin, en vain voinut uskoa vieläkään todeksi) minulla ei ole Disneyn Kaunotarta ja Hirviötä dvd-hyllyssäni, niin tämän illan leffa tarjonnaksi muodostuu Ylpeys ja Ennakkoluulo sekä Prinsessa ja Sammakko. ..hmm.. Ompas saman kaltaisia kaksiosaisia otsikkoja.. No mutta kuitenkin. Leffa seuraa odotellessa vielä jos muutaman kerran kuuntelisi....

 "Mä löydän seikkailuni jostain kaukaa, niin toivon onnen löytyvän.."

Ja nyt ketuttaa taas.. Tiesitkö että popmusiikin ystävillä on suurempi riski sairastua masennukseen? True story. Rockrock! Toisin sanoen olen kait itsetuhoisella tuulella -> nyt sitä siirappia!

Hands down. No excuses. Just go.

Jaaha. Päivä 1 alkoi taas. Taidettiin olla jo päivässä 6, mutta alusta aletaan taas.

Oon huomannut, että vaikeinta mun on olla valittamatta valittamisesta. Siitä omituisesta mussuttamisesta kun kaikki on takalistosta aina taivaanväristä ohikulkijoihin. Luulen ainakin olevani hyvinkin kärsivällinen tapaus, mutta rajansa kaikella ja valittaminen on jotain mitä en kauaa jaksa kuunnella, oli sitten valituksen aihe mitä tahansa. 

Otsikkona voisi myös olla "Just deal with it!". Voi purnauksen purnauksen purnaus. Mutta jos sitä nyt kuitenkin yrittäisi itse olla valittamatta sen enempää..

Lähinnä nyt haluaisinkin rohkaista ihmisiä. Elämässä on hyvin vähän pakottavia asioita. Jotkut sanoo että elämässä ei ole pakko kuin kuolla, mikä on oikeastaan ihan totta, vaikka aluksi meinasinkin väittää vastaan. Loput valinnat siitä kenen ja minkälaisten asioiden ympäröimänä haluamme elää, lähtevät itsestäme. Enkä nyt puhu materiasta, jolla on loppupelessä muutenkin hyvin vähän merkitystä mihinkään.

Jos inhoat työpaikkaasi niin lopeta. Jos haluat matkustaa niin matkusta. Haluat toteuttaa unelmaasi oopperalaulajana? No hakeudu nyt ensin edes niille laulutunneille tai tee jotain jotta unelma olisi joku päivä mahdollista. En sano että kaikki tapahtuisi heti, mutta väitän ettei mitään tapahdu jollei asian eteen mitään tee. Oleellista kuitenkin on vain se minkä sinä koet elämässäsi tavoittelemisen arvoiseksi ja mitä olet sen eteen valmis tekemään. 

Ja jollei muuta, niin usko itseesi. Olet upea. Olet oikeutettu tavoittelemaan jokaista unelmaasi.

Hands down. No excuses. Just go and do it!

I am a woman, hear me roar!

Sanonpahan vain että oon kyllä niin toivoton sählä :D Tai jostain syystä tahattomasti kaikennäköistä käsittämätöntä tapahtuu todella usein minulle.. Lähden koiran kanssa lenkille ja takin koko nappirivi (kankaineen siis) lähtee irti.. Ostan auton ja se menee samana päivänä rikki.. Viitsi nyt listaa kauheasti kasvattaa kun kyllähän noita löytyisi aina aikoinaan yöpuvussa kouluun lähdöstä saakka.. Tänään aamulla asia kuitenkin tuli taas elävästi mieleeni peiliin katsoessani.. "Tanopää..."

Pidin eilen kauneudenhoitopäivän ja jotain taisi tälläkin kertaa mennä vikaan.. Aamulla herätessä kasvot olivat kuorrutettu kaikenmaailman nukalla kuten vanha villapaita, eikä se tietysti vielä mitään, mutta kun kasvot olivat myös keltaiset. Yhdessä yössä aasialaiseksi.

Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia niin tätä kasvojen keltaisuutta korostamassa löytyi hetkessä liilaksi muuttuneet hiukset. Oon aina pelannut paljon vastavärien kanssa ja ne toimivat niin kivasti monessa asiassa, mutta mutta... Valitettavasti todistusaineistoa aamustani ei löydy kun tuli aikamoinen hoppu naamapesulle.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Tai no ainakin keltaisuus on poissa.. Mut eikös ne pastillisävyt ollutkin nyt muodissa?

PS. Haaste: päivä 5. Ei näitä voi kun nauraa :D

Onni on ihanat naapurit

Koin eilen jännittävän hetken humalaisena eräässä Turun yökerhossa. Sen hetken jota ei toivo koskaan kokevansa ellei sitten aamulla halaile posliinia ja puhu norjaa. Koin elokuvaefektin! Näin itseni siellä yökerhossa kuin kärpäsenä katosta! Huojuvana silmät ristissä kovin huomaamattomasti tarkkailemassa illan tarjontaa ja totesin siinä etten minä kyllä tuon matkaan lähtisi. Palauduin maan pinnalle ja kävin tarkistamassa seuralaiseni tilanteen joka varmisti että oli muuten kotiin lähdön aika koittanut, melkein olisi voinut tajuta hetken aiemminkin..

randomness....

Enkä tiedä mikä siinä on että asiat vain menee tietyllä r... ooooooh! Kello on 11.12!! ....oon katsonut sattumalta kahtena peräkkäisenä päivänä kelloa klo 11.11 (jolloin saa muuten toivoa) ja nyt kello onkin jo 11.12! Ei kolmatta kertaa putkeen. ..hassu juttu. Kröhöm... jatketaan. Asiat siis todella tuntuu tapahtuvan syystä. On kovin kovin kovin ihanaa, että olen ystävystynyt naapurin tytön kanssa! Tänään myös varsin näppärää sillä hänellä on ollut muutaman päivän mun vara-avain ja eikös se sitten tullut keeeeeskellä yötä tarpeeseen.. Säästyi äitee aamuneljän herätyksiltä! Tonttu mikä tonttu minkäs teet.

Mitä muuten on hyvä lähteä tärisevänä krapulaisena tekemään? Maalaamaan pylväitä kolmen metrin korkeuteen huojuvilla tikkailla. Toivottavasti huojutaan erisuuntiin ni ollaan sitte nii ku ei huojuttaisikaan! O.ö

Nyt keittämään naapurin tytölle aamukaffet♥  täytyy hommata sille kukkapuska.. tai kaks.

 "People love others not for who they are but for how they make them feel”

PS. Hyvin menee kun ei valita on saanut vallan uuden merkityksen.

21päivän valittamattomuus haaste

Laajennetaas tätä Maaliskuun haastetta hieman. Tein ko. 21 päivän haasteen muutama vuosi sitten. Tai itseasiassa aloitin, mutta taisin parhaimmillaan päästä päivään 3 tjms.. sitten jonkinajan päästä unohdin. Nyt otan käyttöön muistijipon! Muistijippo 21 päivän valittamattomuuden haasteeseen: Laita toiseen käteesi ranneke tai sormus muistuttamaan haasteesta. Kun valitat, vaihda ranneke toiseen käteen ja aloita päivien laskeminen alusta. 

Miksi sitten olla valittamatta? Olen mielestäni melkoisen positiivinen ihminen. Tai olin ainakin ajattelin olevani ennen kuin kokeilin haastetta. Inhoan valittavia ihmisiä ja kauhistuin kuinka paljon sitä itsekin silti tuli märehdittyä asioita. Valittaminen on toki helppoa, mutta ei siitä mitään koostu eikä sitä ainakaan ole mukava kuunnella. Muista myös että sinä olet mitä ajattelet.

"Huomaa, että jos sinulla on aikaa nurista ja valittaa jostakin, sinulla on myös aikaa tehdä jotain asialle."
- Anthony D'Angelo

Suosittelen ja haastan tähän kaikki! Jo viimekerrasta muistan kuinka oma ajatusmaailma välttämättä muuttui kun piti ajatella asioita erikannalta. Sormus on hyvä muistutus mikä pitää asian kokoajan mielessäni ja haastaa ajattelemaan toisin. Kello on 12.49 ja vielä sormus on oikeassa kädessä. Pare olla valittamatta sillä tuo sormus sopii vain nimettömiin..

Tänään on siis kolmas päivä yksi. En ehkä valinnut parasta päivää aloittaa, mutta tästä sitä aloitetaan uudestaan! ....olisi varmaan pitänyt purnata oikein olan takaa ennenkuin laittoi tuon sormuksen muistuttamaan mitä sitä on mennyt taas lupaamaan...

Haasteen edetessä kirjoittelen sitten tännekin, että miten on sujunut. 

Voisin syyttää sinua
Se on helppoa
Ja kovin hyödytöntä

No nyt riitti!

Helmikuu on yksi tilastollinen murheenkryyni. En tiedä johtuuko se siitä, että aurinko alkaa vihdoin pitkän pimeyden jälkeen paistamaan paikoitellen synkän talven jälkeen eikä ihmiset tiedä miten asiaan kuuluu reagoida, vai onko Helmikuu vain todella epäonninen kuukausi. Kuitenkin Helmikuun aikana kärpäsestä tehdään usein härkänen, ihmiset ovat pahalla tuulella ja voi hyvää päivää sitä valittamisen määrää! 

Helmikuun myrkyllisyys, asiaan sen enempää paneutumatta, on tosiaan todettavissa tietyissä tilastoissa. Kuitenkin se on myös havannoitavissa ihan lähipiiriä ja muuta ympäristöä seuraamalla.Valittaminen tuntuu tuntuu lähtevän hyvin pienestä ja leviää keskusteluissa kuin kulovalkea. Valittaminen kun ikävästi tuntuu tarttuvan murteen tapaan.

Nyt tuo masentava valittamisen aika on ohi ja on aika katsoa kevääseen uusin silmin! Tahdon asettaa haasteen. Toivon että jokainen ketä tämän tekstin lukee ainakin kokeilee tätä. Meinaan kuinka monta päivää sinä pystyt olemaan valittamatta? Mistään.

Tiedän että monella meistä on tällä hetkellä paljon muutoksia elämässään, itseni mukaan lukien ja silloin on helppo sortua valittamaan asioista. Haastan kuitenkin ajattelemaan toisin. Mitä et voi muuttaa, siitä on turha valittaa, mutta asennoitumiseesi voit vaikuttaa.

Tässä vielä erinomainen kolumni Helsingin Sanomista, jonka suosittelen lukemaan otti sitten haasteen vastaan tai ei. Itselläkin oli pieni tauko blogiin kirjoittamisesta, tai kirjoittanut olen paljonkin; hirveää sontaa jossa valitan kaikesta. Heitin ne pois.

Ihanaa alkavaa viikonloppua! Auringon valoa sydämiin ja sateen sattuessa, tanssikaa siinä! Kevät on tullut.