Jälleen kerran sellainen olo kuin olisi saanut kaamean kasan nallekarkkeja mutta joku olisi syönyt kaikilta päät pois. Älytön kiusanhenki.
Muutamassa sekunnissa taannuin viisitoistakesäiseksi. Kaksi tuntia eteenpäin ja olen eläkkeellä. Elämän tuskin voisin kuitenkaan sanoa vilahtaneen silmissä. Tylsä se olisi jos näin kävi.
Ei sen enempää tänään. Menen nyt lueskelemaan kirjastotätin mukaan kirjaa jota ei voi keskeyttää. Täytyy toivoa että meillä on kirjojen suhteen samanlainen maku.
En suostu syömään, nukkumaan,
puhumaan, hymyilemään enkä
vaihtamaan sukkia,
ennen kuin annat minulle anteeksi.
Muut toivovat, että päästät minut piinasta
- ja pian!
7.12.2009
Silmissäsi on vikaa.
On paljon helpompaa kirjoittaa silloin tekstejä tänne, kun on oikeasti tapahtunut jotain mistä haluaisi kirjoittaa. Kun mitään ei tapahdu eikä oikeasti ole mitään asiaa niin on hyvin vaikea suoltaa tekstiä tyhjästä.
Sen verran kuitenkin voisin tällä kertaa mainita että olen idiootti. Ja känniääliö. Ennen kaikkea känniääliö. Noh, sattuuhan näitä. Varmasti. Tottakai. Silloin tällöin.. ei ehkä näin usein, mutta niih.. Sattuuhan näitä.
Ostin sinulle ruusun
pyytääkseni anteeksi.
Olisi pitänyt ostaa kaksi.
Sen verran kuitenkin voisin tällä kertaa mainita että olen idiootti. Ja känniääliö. Ennen kaikkea känniääliö. Noh, sattuuhan näitä. Varmasti. Tottakai. Silloin tällöin.. ei ehkä näin usein, mutta niih.. Sattuuhan näitä.
Ostin sinulle ruusun
pyytääkseni anteeksi.
Olisi pitänyt ostaa kaksi.
16.11.2009
Tekojensa katuminen on tuskallisempaa kuin hammassärky.
Joku on kaunis päivä. Tämä ei todella ollut.
-Hyi olkoon mikä 'talvi'.
Voi mummu, mummu minkä teit. Piti käydä hälle ostamassa vähän lahjapaprua ja nyörejä. Lopputulos oli se, että kauppoja kierrellessä ja lahjapaperien aina vain löytymättä, kassiin löysi tiensä moni huippu tärkeä asia. Lopulta paperien löydyttyä minulla oli jo 3 muovikassia ja lompakosta kadonnut lähemmäs saturainen. Voi mummu, mummu minkä teit!
Ostin lopulta;
Pieni kirjasen, joka maksoi 1,95€, kannessa lukee "Anteeksi" ja takakannessa "Älä sivuuta typeryyksiä, joita olet sanonut tai tehnyt. Pyydä anteeksi, niin saat palkaksi hymyn tai hyvän mielen.". Tekstit on itseasiassa todella yliampuvia, mutta koska osaan olla välillä hyvinkin idiootti ja vähintään itseäni täynnä niin tavaan tätä kirjaa nyt sitten tänne aina merkinnän yhteydessä. Enjoy!
Äh.. Piti kirjoittaa vielä ja vaikka mitä, mutta kun ei muista niin ei muista! Vanhaks tulee ni muista mitään.. Ei kyl uskos. Samaan aikaan kun havaitsen ensimmäisiä huoliryppyjä otsalla yritän epätoivoisesti karkoittaa siinä kukkivia finnejä joita on enemmän kuin teinivuosina yhteensä. Vinkkinä kaikille naisille jotka olette nuorena aloittaneet e-pillerit; älkää ikinä lopettako niiden napsimista!
OLEN PAHOILLANI...
Voisin huutaa anteeksipyyntöni
maailman korkeimman vuoren huipulta,
jotta kaikki kuulisivat sen.
Voisin maalata pahoitteluni yötaivaalle,
jotta kaikki näkisivät sen.
Mutta miten tahansa pyydänkään anteeksi,
en pysty ilmaisemaan, kuinka pahalta
minusta oikein tuntuu.
Ja vielä loppuun suora lainaus mummun sanoja tältä päivältä
- Lukeeko tuossa oikeasti perkele?
SMG - Mustana maidolla kylmänä kuumana
-Hyi olkoon mikä 'talvi'.
Voi mummu, mummu minkä teit. Piti käydä hälle ostamassa vähän lahjapaprua ja nyörejä. Lopputulos oli se, että kauppoja kierrellessä ja lahjapaperien aina vain löytymättä, kassiin löysi tiensä moni huippu tärkeä asia. Lopulta paperien löydyttyä minulla oli jo 3 muovikassia ja lompakosta kadonnut lähemmäs saturainen. Voi mummu, mummu minkä teit!
Ostin lopulta;
- mustia tusseja (2 kpl, size 01)
- tulevan ajatuskirjani (sen mihin hahmottelin tämän tekstin bussissa matkalla kotiin ja josta huomaamattani olen veloittanut 1€ liikaa)
- kirjoituslehtiön
- kirjekuoria (50kpl)
- postimerkkejä (10kpl)
- joulupostimerkkejä (12kpl)
- dvd-elokuvia (4kpl, oli tarjous ;P)
- pienen kirjasen josta kerron kohta
- (toimivan) järjetöntä meteliä pitävän palovaroittimen kun tuli vastaan kassakorissa
- sekä Täydelliset naiset tuotantokausi 4!! (14,90!!) ^^
Pieni kirjasen, joka maksoi 1,95€, kannessa lukee "Anteeksi" ja takakannessa "Älä sivuuta typeryyksiä, joita olet sanonut tai tehnyt. Pyydä anteeksi, niin saat palkaksi hymyn tai hyvän mielen.". Tekstit on itseasiassa todella yliampuvia, mutta koska osaan olla välillä hyvinkin idiootti ja vähintään itseäni täynnä niin tavaan tätä kirjaa nyt sitten tänne aina merkinnän yhteydessä. Enjoy!
Äh.. Piti kirjoittaa vielä ja vaikka mitä, mutta kun ei muista niin ei muista! Vanhaks tulee ni muista mitään.. Ei kyl uskos. Samaan aikaan kun havaitsen ensimmäisiä huoliryppyjä otsalla yritän epätoivoisesti karkoittaa siinä kukkivia finnejä joita on enemmän kuin teinivuosina yhteensä. Vinkkinä kaikille naisille jotka olette nuorena aloittaneet e-pillerit; älkää ikinä lopettako niiden napsimista!
OLEN PAHOILLANI...
Voisin huutaa anteeksipyyntöni
maailman korkeimman vuoren huipulta,
jotta kaikki kuulisivat sen.
Voisin maalata pahoitteluni yötaivaalle,
jotta kaikki näkisivät sen.
Mutta miten tahansa pyydänkään anteeksi,
en pysty ilmaisemaan, kuinka pahalta
minusta oikein tuntuu.
Ja vielä loppuun suora lainaus mummun sanoja tältä päivältä
- Lukeeko tuossa oikeasti perkele?
SMG - Mustana maidolla kylmänä kuumana
3.11.2009
Sitten voikin lähteä pirteenä töiden pariin =)
Mitä kirjoittaisin. Yritän, yritän kovasti.
Haluan vain sanoa ymmärtäväni sinua. Viime päivät ovat avanneet silmäni monella eri tapaa. Tulit mieleeni monessa eri tilanteessa.
Oli jälleen kerran vähintäänkin opettavainen viikonvaihde. Muistanut aikaa jolloin olin yläasteella. Ja miettinyt että täytyy palauttaa sitä aikaa mieleen useamminkin. Ehkei näitä tilanteita tulisi silloin enää. Tämän kirjoituksen 'sinä' oikeastaan sopii useampaankin ihmiseen. On kuitenkin vain neljä todellista vaihtoehtoa. Mutta ei huolta, en usko että olet yksi heistä.
Masentavinta tuntuu aina olevan se jos ei ole syytä olla masentunut. Jos on syy olla mieli maassa niin jotenkin jaksaa paremmin. Tietää mistä kiikastaa ja pystyy käsittelemään sitä. Haluan uskoa ymmärtäväni sinua.
Nyt on tiistai, mutta tiedän että tästä viikosta on tulossa hyvin hyvin masentava kaikin tavoin. Kuinka voi yhteen viikkoon mahtua niin paljon ankeutta. Ensin harjoitellaan muistokonserttia varten. Kyllä, on taas se aika vuodesta kun keräännymme Turun Tuomiokirkkoon laulamaan nuoren muistolle. Perjantaina konsertti klo 19.00. Runoja, laulua ja soittoa sekä puheenvuoroja kaipauksesta ja läheisen menettämisestä. Sen jälkeen ehdin rentoutua hetkeksi. Sunnuntaina isänpäivä. God damet I hate this week already.
Noh, se on vain tämä viikko kun matelen pohjamudissa hiljalleen eteenpäin yrittäen karistaa menneisyyden haamut kintereiltäni. Tämän viikon jälkeen havaitsen kaupoissa jo alkaneen soivan joululaulujen sekä mummojen kiertelevän hakemassa lapsenlapsilleen yöpukuja ja äitien kylpytakkeja.. Minä niin todella rakastan joulua! 51 päivää ja reilut 10tuntia hyvää mieltä ja lähimmäisen rakkautta vielä jäljellä.
Anna Puu - Melankolian riemut
Haluan vain sanoa ymmärtäväni sinua. Viime päivät ovat avanneet silmäni monella eri tapaa. Tulit mieleeni monessa eri tilanteessa.
Oli jälleen kerran vähintäänkin opettavainen viikonvaihde. Muistanut aikaa jolloin olin yläasteella. Ja miettinyt että täytyy palauttaa sitä aikaa mieleen useamminkin. Ehkei näitä tilanteita tulisi silloin enää. Tämän kirjoituksen 'sinä' oikeastaan sopii useampaankin ihmiseen. On kuitenkin vain neljä todellista vaihtoehtoa. Mutta ei huolta, en usko että olet yksi heistä.
Masentavinta tuntuu aina olevan se jos ei ole syytä olla masentunut. Jos on syy olla mieli maassa niin jotenkin jaksaa paremmin. Tietää mistä kiikastaa ja pystyy käsittelemään sitä. Haluan uskoa ymmärtäväni sinua.
Nyt on tiistai, mutta tiedän että tästä viikosta on tulossa hyvin hyvin masentava kaikin tavoin. Kuinka voi yhteen viikkoon mahtua niin paljon ankeutta. Ensin harjoitellaan muistokonserttia varten. Kyllä, on taas se aika vuodesta kun keräännymme Turun Tuomiokirkkoon laulamaan nuoren muistolle. Perjantaina konsertti klo 19.00. Runoja, laulua ja soittoa sekä puheenvuoroja kaipauksesta ja läheisen menettämisestä. Sen jälkeen ehdin rentoutua hetkeksi. Sunnuntaina isänpäivä. God damet I hate this week already.
Noh, se on vain tämä viikko kun matelen pohjamudissa hiljalleen eteenpäin yrittäen karistaa menneisyyden haamut kintereiltäni. Tämän viikon jälkeen havaitsen kaupoissa jo alkaneen soivan joululaulujen sekä mummojen kiertelevän hakemassa lapsenlapsilleen yöpukuja ja äitien kylpytakkeja.. Minä niin todella rakastan joulua! 51 päivää ja reilut 10tuntia hyvää mieltä ja lähimmäisen rakkautta vielä jäljellä.
Anna Puu - Melankolian riemut
28.10.2009
Että sellanen kielinero..
16 verikoetta.. 4 putkiloa. Hyvää tahtia tulossa pakkomielle.
Mandartania.
Huh. Ressi takana päin kö?
Ainakaan en osaa puhua enää lainkaan.
Kielimuuri sai tänään todella uuden merkityksen. Voin rehellisesti sanoa osaavani englantia, mutta sanavarastoni olevan vähän hukassa - ymmärrän erinomaisesti mutta sanojen hakeminen kestää välillä. Voin myös rehellisesti sanoa ymmärtäväni ruotsia jotenkuten ja sanallisen tuotannon jäävän tasan yhteen erinomaisen hyvin opiskeltuun lauseeseen " föörloot mei jaa taalar inte svenska."
Laiva populaation seikkaillessa näinä päivinä pitkin ja poikin Turun teitä on myös minun työpäikalleni eksynyt jos jonkinmoista hiihtäjää eripuolilta maailmaa.
- On muuten ihan kivannäköisiäkin hiihtäjiä.... -
Normaalisti minulla ei ole mitään suuria ongelmia englanninkielisten asiakkaiden kanssa. Asiat tulee selvitettyä ihmeempiä sönköttämättä. Tänään kuitenkin yksinkertaisinkin lause tuntui olevan työn ja tuskan takia. Kuin Mika Häkkinen mutta vielä suppeammalla sanavarastolla ja monella "ööh.."llä. Varmasti asiakas nauranut hihaansa lähtiessään sinne Stockmannille jota oli ollut etsimässä. Mahtoikohan löytää lopulta perille niillä ohjeilla..
Vähän aikaa tämän asiakkaan jälkeen menin kassalle palvelemaan asiakasta. Olen jo kertomassa hänelle ostosten hintaa kun tajuan asiakkaan olevan ruotsalainen. JA että olin juuri kertomassa hänen ostosten hinnan RUOTSIKSI! Että olisin myös osannut tehdä tämän. Kuin myös hoitaa koko kassatilanteen ruotsiksi.
Välitön oikosulku. En minä osaa ruotsia. Auoin suutani hetken typertyneenä uusista kyvyistäni ja sain sanottua lopulta vain ja ainoastaan "tack". Mikä kielinero ja älykkyyden multihuipentuma! Sietää olla ylpeä.
Mandartania.
Huh. Ressi takana päin kö?
Ainakaan en osaa puhua enää lainkaan.
Kielimuuri sai tänään todella uuden merkityksen. Voin rehellisesti sanoa osaavani englantia, mutta sanavarastoni olevan vähän hukassa - ymmärrän erinomaisesti mutta sanojen hakeminen kestää välillä. Voin myös rehellisesti sanoa ymmärtäväni ruotsia jotenkuten ja sanallisen tuotannon jäävän tasan yhteen erinomaisen hyvin opiskeltuun lauseeseen " föörloot mei jaa taalar inte svenska."
Laiva populaation seikkaillessa näinä päivinä pitkin ja poikin Turun teitä on myös minun työpäikalleni eksynyt jos jonkinmoista hiihtäjää eripuolilta maailmaa.
- On muuten ihan kivannäköisiäkin hiihtäjiä.... -
Normaalisti minulla ei ole mitään suuria ongelmia englanninkielisten asiakkaiden kanssa. Asiat tulee selvitettyä ihmeempiä sönköttämättä. Tänään kuitenkin yksinkertaisinkin lause tuntui olevan työn ja tuskan takia. Kuin Mika Häkkinen mutta vielä suppeammalla sanavarastolla ja monella "ööh.."llä. Varmasti asiakas nauranut hihaansa lähtiessään sinne Stockmannille jota oli ollut etsimässä. Mahtoikohan löytää lopulta perille niillä ohjeilla..
Vähän aikaa tämän asiakkaan jälkeen menin kassalle palvelemaan asiakasta. Olen jo kertomassa hänelle ostosten hintaa kun tajuan asiakkaan olevan ruotsalainen. JA että olin juuri kertomassa hänen ostosten hinnan RUOTSIKSI! Että olisin myös osannut tehdä tämän. Kuin myös hoitaa koko kassatilanteen ruotsiksi.
Välitön oikosulku. En minä osaa ruotsia. Auoin suutani hetken typertyneenä uusista kyvyistäni ja sain sanottua lopulta vain ja ainoastaan "tack". Mikä kielinero ja älykkyyden multihuipentuma! Sietää olla ylpeä.
20.10.2009
Sissimarkkinointi
Hetken kuluttua
pienen hetken
hetken aikaa
aikaa pienen
pieni aika
aika pieni
Suuri kello
kello valtaisa
aika pieni
valtaisa mittari
mittari suuri
hetken pieni
pieni aika
kellolla suuret askeleet
aika kulkee hitaammin
kello valtaisa
aika katosi
Näin mielenkiintoista minulla on ollut koulussa 2006.
pienen hetken
hetken aikaa
aikaa pienen
pieni aika
aika pieni
Suuri kello
kello valtaisa
aika pieni
valtaisa mittari
mittari suuri
hetken pieni
pieni aika
kellolla suuret askeleet
aika kulkee hitaammin
kello valtaisa
aika katosi
Näin mielenkiintoista minulla on ollut koulussa 2006.
12.10.2009
Well hellooooou hoitsu!
Pää tuntuu olevan tehty hattarasta. Vaaleanpunaista ja ah, niin makeaa. Niin köykäinen että pienikin hento vieno tuulen henkäys voisi viedä mukanaan kun ajatuksetkin jo hipoo pilviä. Kun katselee alaspäin ottaa vatsanpohjasta ja hattara alkaa sulamaan auringon paisteessa. Sormia kihelmöi ja tekisi mieleni koskettaa alla makaavaa maata. Olen niin kovin korkealla.
Hattara valuu silmilleni vaaleanpunaisina noroina. Kosketan vieressä lipuvaa pilveä ja lähden sen matkaan. Makaan mahallani pehmoisella pilvi peitteellä katsellen maahan. Annan käden roikkua pilven reunalta ja heiluttelen jalkojani auringossa. Alkaa väsyttää.
Sateella pilvi laskeutuu. Hattara on värjännyt kasvoni täyteen vaaleanpunaisia noroja. Pieni majava ottaa kädestäni kiinni ja kuljettaa minua eteenpäin. Kuljen kuin sumussa, mutta käsi vie eteenpäin. Käsi ohjaa minua eteenpäin sateen valuessa pitkin vartaloani. Tuntuu että ilma on raikkaudessaan liian raskasta hengittää. Olen kirahvin vastaanotolla. Katson väsynein silmin ylös korkealle kirahvin silmiin ja salaa yritän laskea kuinka monta täplää näen hänen kaulallaan. Kirahvi puhuu jotakin tärkeällä äänellä kun yritän päätellä kaulalla olevien täplien määrästä kuinka monta täplää löytyisi valkoisen takin alta.
Vajoan kirahvin huoneen lattialle ja sulaudun harmaaseen maahan. Jokainen nivel yksitellen nytkähdellen vajoan maan sisään. Majava epätoivoisesti kiertää kehää pääni ympärillä tassutellen. Majavan pää menee hermostuttavasti ylös ja alas hänen ilmeisimmin yrittäessään päättää katsoako minua vaiko apua toivoen kirahvia.
Katselen ympärilleni. Minun on kylmä. Niin todella kylmä. Todellisuudessa vain kasvoni ovat kirahvin ja majavan kanssa. Käteni ja jalkani roikkuvat tyhjyydessä kirahvin lattian alla. Yritän katsoa minne olen joutunut, mutta näen vain kirahvin mietteliään ja majavan hätääntyneet kasvot. Luovutan.
Luovutan. Laitan silmät kiinni ja tunnen vajoavani syvemmälle. Kohina korvissani lakkaa ja kuulen kuin huilun heleää soittoa. Leijailen. En uskalla avata silmiä jotten rikkoisi lumousta. Niin kaunista. Silti niin kylmä. Kylmät väreet alkavat puistattaa koko vartaloani ja vetäydyn sikiö asentoon. Haen turvaa omasta lämmöstäni ja olen vain pieni tyttö kivi lattialla valokeilassa. Välillä maistan hattaran makean, niin makean..
Hattara valuu silmilleni vaaleanpunaisina noroina. Kosketan vieressä lipuvaa pilveä ja lähden sen matkaan. Makaan mahallani pehmoisella pilvi peitteellä katsellen maahan. Annan käden roikkua pilven reunalta ja heiluttelen jalkojani auringossa. Alkaa väsyttää.
Sateella pilvi laskeutuu. Hattara on värjännyt kasvoni täyteen vaaleanpunaisia noroja. Pieni majava ottaa kädestäni kiinni ja kuljettaa minua eteenpäin. Kuljen kuin sumussa, mutta käsi vie eteenpäin. Käsi ohjaa minua eteenpäin sateen valuessa pitkin vartaloani. Tuntuu että ilma on raikkaudessaan liian raskasta hengittää. Olen kirahvin vastaanotolla. Katson väsynein silmin ylös korkealle kirahvin silmiin ja salaa yritän laskea kuinka monta täplää näen hänen kaulallaan. Kirahvi puhuu jotakin tärkeällä äänellä kun yritän päätellä kaulalla olevien täplien määrästä kuinka monta täplää löytyisi valkoisen takin alta.
Vajoan kirahvin huoneen lattialle ja sulaudun harmaaseen maahan. Jokainen nivel yksitellen nytkähdellen vajoan maan sisään. Majava epätoivoisesti kiertää kehää pääni ympärillä tassutellen. Majavan pää menee hermostuttavasti ylös ja alas hänen ilmeisimmin yrittäessään päättää katsoako minua vaiko apua toivoen kirahvia.
Katselen ympärilleni. Minun on kylmä. Niin todella kylmä. Todellisuudessa vain kasvoni ovat kirahvin ja majavan kanssa. Käteni ja jalkani roikkuvat tyhjyydessä kirahvin lattian alla. Yritän katsoa minne olen joutunut, mutta näen vain kirahvin mietteliään ja majavan hätääntyneet kasvot. Luovutan.
Luovutan. Laitan silmät kiinni ja tunnen vajoavani syvemmälle. Kohina korvissani lakkaa ja kuulen kuin huilun heleää soittoa. Leijailen. En uskalla avata silmiä jotten rikkoisi lumousta. Niin kaunista. Silti niin kylmä. Kylmät väreet alkavat puistattaa koko vartaloani ja vetäydyn sikiö asentoon. Haen turvaa omasta lämmöstäni ja olen vain pieni tyttö kivi lattialla valokeilassa. Välillä maistan hattaran makean, niin makean..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)