Kirjoitettu bussissa matkalla kotiin.
Tämä päivä on ollut ristiriitaisuuksien riemuvoitto.
Ennen kuin kirjoitan siitä kerron kuitenkin suurenmoisesta havainnostani jonka tein hetki sitten. Keksin vastauksen kysymykseen jolla olen teitäkin rassannut tasaisin väliajoin viimeaikoina. Miksi en osaa enää kirjoittaa?
Vastaus oli itseasiassa hyvinkin simppeli; en ole ikinä ennenkään kirjoittanut kotona. Tai ainakin hyvin harvoin. Yleensä eniten tekstiä tulee reissun päällä bussissa tai junassa. Tämän huomattuani oli ratkaisukin nopeasti haettavissa.
Nyt minulla on uusi (hämäävän yhteensopiva laukkuni kanssa) kierrevihko sekä limenvihreä mustekynä kruunaamassa melkoisen psykedeellisen kokonaisuuden. Ja tekstiä tulee suoltaen.
Mahtavuutta!
Bussisssa matkalla kotiin siis näitä nyt rustailin kuin vain hullu taiteilija hörhö voi kadonneen muusan jälleen löydyttyä. Bussimatka vain loppui turhan lyhyeen :)
Mut oikeasti ollut todella häiriintyneen ailahtelevainen päivä. Mun ajatukset tarvitsee jonkun lääkityksen.. en minä. HIENO PÄIVÄ!
Oikeasti en ymmärrä itsekään itseäni suurinta osaa ajasta <^_^>
Antaa olla.. Nyt täytyy muistaa pitää tuo vihkonen mukana käslaukussa niin saa taas jotain ajatuksiaan joskus ylöskin. Nyt alkaa olemaan niin kuolemaväsynyt että taitaa olla paras mennä nukkumaan välillä. Jaksaa sitten aamulla nousta ihmettelemään omaa ajatuksen juoksuaan asiakkaista puhumattakaan.
Hei vaan hei toiseen kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti