Tiiätkös.. vaikka kuinka lupasin niin en mä kyllä jaksa tänään mitään kirjoittaa. Enkä varmasti kirjoita. Ei mulla mitään asiaa ole. Kuuntelen tällä hetkellä Alexia - Uh la la la (intivaanikesä). Avaan kohta lonkeron. Tekee mieli. Tuntuu siltä että kuuroudun. Kukat kuolee. En siis ole valmis mieheen. Enkä kissaan. Tahdon rakastaa kuin Jumala, mutta olen niin heikko ja välillä vinossa. Niimpä niin.
Vai avaanko sittenkään.. Oonko kuitenkin juoppo jos sillai ny keskellä viikkoa ottaisin yhden. Yksikseni vielä. En mä tiedä. Mihin tä maailma on oikein mennyt. Joku kuitenkin kattoo pahalla silmällä.. Tai ajattelee ainakin. Hyi tommosia kun keskellä viikkoa juo aina. En mä taida juoda. Mitä muut ajattelisi kun tietäisivät. Ja aina joku kuitenkin tietää. Perkeleitä..
Kapinoinko? Olenko erilainen nuori? Jos kuitenkin juon sen lonkeron. Nostan pääni pystyyn kuten fysioterapeutti niin komiasti tänään näytti. Selkäsuorana ilman notkoja kävelen jääkaapille. Siinäs nyrpistelette nokkaanne! Nenä pystyssä kävelen jääkaapille ja kaadan lonkerot vuotavaan leukaan. Minulla on ainakin parempi ryhti pian kuin teillä ikinä! Niih!
Mutta kun tarvitsen sitä. Eikai kukaan tosi taiteilija voi olla juomatta. Tosikot ei taiteile ja tosikot ei juo. Eikö vain? Minua ei saa lukea tosikoksi. En pitäisi siitä. Kyllä minun täytyy ottaa se ilta hömpsy jotta voin hyvällä omallatunnolla kutsua itseäni taiteilijaksi. Ja sitähän minä ehdottomasti olen. Tottakai olen.. enkö vain olekin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti