Uskonto.. Aina yhtä jännittävä aihe. Aihe joka on aiheuttanut hyvin paljon tuhoa maailmassa.
Aihe tuli minua vastaan hetki sitten Click shoes myymälän edessä josta olin juuri kävellyt ulos hirmuisen iso muovikassi kädessä ja napit korvilla. Olin juuri katsomassa bussini aikataulua kun silmieni eteen tulee teksti "Herra on vapahtaja". Tai ainakin jotain sinne suuntaan. En nimittäin lukenut tekstiä vaan otin kuulokkeet pois korvilta ja pyysin anteeksi herralta, joka oli lapun minun silmieni eteen laittanut, en kuullut. "Uskotko Jumalaan?" mjahah.. näitä taas. "Uskon" vastasin hämmästyksekseni ja selkeästi myös mies hämmästyi. Kuin varmemmaksi vakuudeksi hän pyysi minua toistamaan perässään (ja kyllä, juuri noita sanoja hän käytti: toista perässä) "Jeesus on Herrani". Ja minähän toistin. Sen jälkeen pääsin jatkamaan matkaani.
Totuus taitaa ikävä kyllä olla se että halusin päästä mahdollisimman nopeasti tilanteesta pois. En miellä uskovani Jeesukseen tai Jumalaan enempää kuin minkään muunkaan uskonnon Jumaliin. Uskon kuitenkin uskoon. Sen takia minuakin hämmensi kuinka helppo oli sanoa että uskon Jeesukseen vaikkei se täysin totta ollutkaan.
Olen joskus tästä uskostani käynyt melkoisen kärkevän keskustelun erään sukulaiseni kanssa. Tosin enpäs minäkään valinnut sukulaiseni kannan tietäen järin viisaita sanoja tukemaan mielipidettäni. Totesin että "Se nyt on aivan sama uskotko sä vaikka tohon koivuun sun edessä vai Jumalaan". Noh niin, samaa mieltä olen edelleen, mutta toivottavasti tämän keskustelun osaan jatkossa muotoilla hieman toisella tapaa.
En osaa sanoa kyllä tai ei kun tulee kysymykseen uskon asiat. Uskon ja en usko. Uskon samalla tavalla Jeesukseen kuin Platoniin tai Aristoteleen. Uskon että hänen ajatuksensa on ollut vallan hyvä, mutta kävelikö hän vetten päällä tai muuttiko vettä viiniksi? Jaa enpä tiedä, mutta tuskinpa se on edes oleellista. Oleellista mielestäni on vain se, että helpottaako häneen uskominen sinun elämääsi ja auttaako se tekemään "oikeita" ratkaisuja? Jos niin ole hyvä ja usko. En näe siinä mitään harmia. Jos kuitenkin yrität saada minua uskomaan omaan uskontoosi niin alat ärsyttämään hyvin nopeasti. Minun pääni ei vain toimi niin.
Rukoilen joskus ja käyn kirkossakin harvakseltaan, mutta en oikein osaa sanoa mistä se lähtee tai kenelle. En tiedä auttaako se, mutta haluan uskoa siihen. Tai ehkä pikemminkin toivon sen auttavan vaikken niin aina jaksa uskoakaan. Enemmän kuin uskonnon kautta näen elämääni filosofian pohjalta. Esimerkiksi minkä koen olevan eettisesti oikein ja miksi.
Tunsin oloni melko vaivaantuneeksi tämän kohtaamisen jälkeen, mutta sain onneksi pelastettua päiväni aivan hetki sen jälkeen sammuttamalla roskispalon. Kun moni sitä seuraili kauempaa, mutta kukaan ei tehnyt asialle mitään vaan käveli vain kiusaantuneena savun ulottumattomille, niin sain paljon hymyjä ja pään nyökkäyksiä kun (savusta päätellen vihdoin) sammutin palon. Varmaankin joku ollut ihana ja heittänyt tupakan roskiin. Ajatus hyvä, toteutuksessa vielä parantamisen varaa. Pikkutyttö vieressä penkillä tosin on voinut juuri rukoillakin sen puolesta, että joku palon sammuttaisi istuessaan selkä kyyryssä savupilvessä, mitä ilmeisimmin kehtaamatta liikkua koska ihmiset voisivat huomata hänen kiusallisen tilanteensa. Päivän hyvä työ tehty. Tosin kun on tehty se huonokin niin tuskinpa tänään silti on mitenkään erityisen hyvää karmaa.
Täytyy siis vielä tsempata hieman ja jatkaa siivousta. Laittaa taustalle soimaan The Offspringiä ja huijata itseään että kun kerran se on "työpaikka musiikkia" niin onnistuu kotonakin siivous paljon sutjakkaammin. Varmasti onnistuu. Se on se tekemisen fiilis kun kuulee nämä kappaleet. On on..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti